Babylonin alku—sen ensimmäinen kuningas—mahtava metsämies— Nimrod, joka kapinoi Jumalaa vastaan—hänen vaimonsa Semiramis—hänen lapsensa Tammus—valheelliset väärennökset. Raamatullinen ja historiallinen selostus siitä, miten Babylonian pakanuus levisi muihin kansakuntiin, omaksuttiin Rooman maailmanvallassa ja sekoittui lopulta Roomassa kristinuskoon.
Kuningatar Semiramis ja hänen jumallapsensa Tammus—miten heidän palvontansa kehittyi eri nimillä ja eri muotoisena eri maissa—miten se sekoitettiin yhteen luopiokirkon oppien kanssa. Mariasta käytetyt pakanalliset arvonimet.
Luopiokirkossa nostetaan Maria sellaiseen asemaan, joka ei hänelle kuulu. Synnitöntä sikiämistä, jatkuvaa neitsyyttä ja Marian taivaaseenastumista tutkitaan Raamatun valossa. Rukousnauhan alkuperä ja historia.
Keitä ovat pyhimykset? Pitääkö meidän rukoilla heitä? Pyhimysten palvonnan osoitetaan olevan pakanallisen epäjumalanpalveluksen jatkumista. Epäjumalankuvat ja kuvat palvonnan kohteina.
Muinaisten obeliskien merkitys—niiden käyttö pakanallisten temppelien sisäänkäyntien edessä—Rooman Pyhän Pietarin kirkon edessä oleva obeliski. Koristeelliset ja kalliit kirkkorakennukset. Baabelin torni—uskonnolliset tornit.
PAAVI VIETTÄÄ MESSUA PYHÄN PIETARIN KIRKON PÄÄALTTARILLA ROOMASSA.
Onko paaveilla ja papeilla todellakin voima muuttaa leipä ja viini Kristuksen lihaksi ja vereksi mystisen messurituaalin aikana? Lue luku seitsemäntoista.
LUKU YKSI
Babylon—Väärän uskonnon alkulähde
abylonian mysteeriuskontoa on kuvattu symbolisesti Raamatun viimeisessä kirjassa naisena, "joka oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "SUURI BABYLON, MAAN PORTTOJEN JA KAUHISTUKSIEN ÄITI" (Ilm.17:1-6)
Kun Raamattu käyttää symbolista kieltä, voi "nainen" symboloida seurakuntaa. Tosi seurakuntaa verrataan esimerkiksi morsiameen, puhtaaseen neitsyeen, naiseen, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä (Ef. 5:27; Ilm. 19:7, 8). Mutta hätkähdyttävänä vastakohtana tosi seurakunnalle puhutaan tekstimme naisesta epäpuhtaana naisena, tahraantuneena naisena, porttona. Jos on oikein soveltaa tätä symboliikkaa kirkkojärjestelmään, on selvää, että sillä voidaan tarkoittaa ainoastaan saastunutta ja langennutta kirkkoa! [Englanninkielinen] Raamattu kutsuu sitä suurin kirjaimin "SALAISUUKSIEN BABYLONIKSI" TAI "MYSTEERIEN BABYLONIKSI".
Kun Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan, oli Babylon eli Baabel jo tuhottu ja raunioina niinkuin Vanhan Testamentin profeetat olivat ennustaneet (Jes. 13:19-22; Jer. 51-52). Mutta vaikka Babylonin kaupunki oli tuhottu, jatkuivat Babylonista alkunsa saaneet uskonnolliset käsitteet ja tavat edelleen ja olivat hyvin edustettuina monissa maailman maissa. Minkälainen sitten oli muinaisen Babylonin uskonto? Miten se kaikki sai alkunsa? Mitä merkitystä sillä on nykyaikana? Miten se kaikki liittyy siihen, mitä Johannes kirjoitti Ilmestyskirjassa?
Selatessamme ajan sivuja taaksepäin aina aikaan pian vedenpaisumuksen jälkeen, havaitsemme, että ihmiset alkoivat muuttaa idästä, "Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne" [Engl Raamatussa päinvastoin: "and it came to pass, as they journeyed from the east (=idästä), that they found a plain in the land of Shinar; and they dwelt there"]. (1.Moos.11:2) Tänne Sinearin maahan rakennettiin Babylonin eli Baabelin kaupunki ja se tunnettiin nimellä Babylonia ja myöhemmin Mesopotamia.
Tänne olivat Eufrates- ja Tigris-joet muodostaneet ravinteikkaita maa-alueita, joista saatiin runsas sato. Mutta ihmiset kohtasivat tiettyjä vaikeuksia. Ensiksikin oli maa villieläinten vallassa ja ne uhkasivat jatkuvasti maan asukkaiden turvallisuutta ja rauhaa (vrt. 2.Moos.23:29,30). On selvää, että se, joka onnistuisi tarjoamaan suojan näiltä villieläimiltä, saisi osakseen runsaasti arvostusta ihmisiltä.
Tässä vaiheessa astui näyttämölle vankkarakenteinen mies nimeltään Nimrod. Hänestä tuli kuuluisa villieläinten mahtavana metsästäjänä. Raamattu kertoo meille: "Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod" (1.Moos.10:8-9)
Ilmeisesti Nimrodista tuli kuuluisa noiden primitiivisten kansojen keskuudessa, koska hän oli menestynyt metsästäjänä. Hänestä tuli maan päällä "valtias"—kuuluisa johtaja maallisissa asioissa. Saavutettuaan arvonantoa hän keksi paremman suojautumiskeinon. Sen sijaan, että olisi jatkuvasti taisteltava villieläimiä vastaan voitaisiin järjestää ihmiset asumaan kaupungeissa ja suojata heidät suojamuureilla. Ja miksei voitaisi myös järjestää kaupungit valtakunnaksi? Tämä oli ilmeisesti Nimrodin ajatus, sillä Raamattu kertoo meille, että hän järjesti sellaisen valtakunnan. "Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa" (1.Moos.10:10). Ensimmäinen Raamatussa mainittu valtakunta on Nimrodin valtakunta.
Kaikki Nimrodin aikaansaannokset ovatkin saattaneet olla oikeita ja hyviä, mutta hän oli jumalaton hallitsija. Nimrod-nimi tulee sanasta marad ja tarkoittaa samaa kuin "hän kapinoi". Ilmaus "mahtava metsämies Herran edessä" saattaa sisältää vihamielisen merkityksen—sanaa "edessä" on joskus käytetty merkityksessä Herraa 'vastaan'.1 Teoksessa The Jewish Encyclopedia sanotaan, että Nimrod oli se, joka "sai kaikki ihmiset kapinoimaan Jumalaa vastaan".2
Tunnettu historiankirjoittaja Josefus kirjoitti: "Nimenomaan Nimrod kiihotti heidät sellaiseen Jumalan vastustukseen ja halveksuntaan...Hän myös muutti hallinnon tyranniaksi, koska hän ei keksinyt mitään muuta keinoa saada ihmiset kääntymään pois jumalanpelostaan...ihmisjoukot olivat hyvin valmiita seuraamaan Nimrodin päättäväisyyttä...ja he rakensivat tornin vaivojaan säästämättä ja huolellisesti: ja koska sitä rakentavia käsiä oli niin paljon, siitä saatiin rakennettua hyvin korkea...Paikkaa, johon he rakensivat tornin, kutsutaan nykyään Babyloniksi."3
Historiasta, taruista ja mytologiasta saamiensa tietojen perusteella tekemistään johtopäätöksistä on Alexander Hislop kirjoittanut yksityiskohtaisesti siitä, miten Babylonian uskonto kehittyi Nimrodista, hänen vaimostaan Semiramiksesta ja hänen lapsestaan Tammuksesta kertovien tarujen ympärille.4 Kun Nimrod kuoli, paloiteltiin hänen ruumiinsa vanhojen tarujen mukaan, poltettiin ja lähetettiin eri alueille. Samanlaisesta käytännöstä kerrotaan jopa Raamatussa (Tuom.19:29; 1.Sam.11:7). Hänen kuolemansa jälkeen, jota Babylonin asukkaat suuresti surivat, hänen vaimonsa Semiramis väitti, että hän oli nyt auringonjumala. Kun hän myöhemmin synnytti pojan, väitti hän, että hänen poikansa Tammus oli heidän sankarinsa Nimrod uudestisyntyneenä. (Alla oleva puupiirros osoittaa, miten Tammus esitettiin klassisessa taiteessa.)
Tammusin äiti oli luultavasti kuullut profetian tulevasta Messiaasta, joka syntyisi naiselle, sillä tämä totuus oli tunnettu varhaisimmista ajoista alkaen (1.Moos.3:15). Hän väitti, että hänen poikansa oli syntynyt yliluonnollisesti ja että tämä oli luvattu siemen, "vapahtaja". Silloin kehittyneessä uskonnossa palvottiin kuitenkin lapsen lisäksi hänen äitiään!
Suuri osa babylonialaisesta epäjumalanpalvonnasta tapahtui salaperäisten symbolien kautta—se oli mysteeriuskonto. Esimerkiksi kultainen vasikka oli auringonjumalan pojan Tammusin symboli. Koska Nimrodin uskottiin olevan auringonjumala eli Baal, hänen maanpäällisenä hahmonaan pidettiin tulta. Sen takia, kuten tulemme huomaamaan, hänen kunniakseen sytytettiin kynttilöitä ja rituaalitulia. Nimrodia symboloivat myös toisenmuotoisena auringonkuvat, kala, puut, pylväät ja eläimet.
Vuosisatoja myöhemmin esitti Paavali kuvauksen, joka sopii täsmälleen Babylonin kansan seuraamaan tiehen: "koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten KUVAN kaltaiseksi...nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet LUOTUA enemmän kuin LUOJAA...Sentähden on Jumala hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin..." (Room.1:21-26)
Tämä epäjumalanpalvelusjärjestelmä levisi Babylonista eri kansakuntiin, sillä tältä alueelta ihmiset hajotettiin kaikkialle maailmaan (1.Moos.11:9). Siirtyessään Babylonista he veivät mukanaan äiti-lapsi-palvonnan ja erilaiset mysteerisymbolinsa. Maailmanmatkaaja ja muinaisen historian tuntija Herodotus löysi mysteeriuskonnon ja sen monet rituaalit monista eri maista ja mainitsee, miten Babylon oli kaikkien epäjumalanpalvelusjärjestelmien alkulähde. Bunsen sanoo, että Egyptin uskonnollinen järjestelmä oli tullut Aasiasta ja "Baabelin primitiivisestä valtakunnasta". Huomattavassa teoksessaan Nineveh and its Remains Layard julistaa, että sekä pyhä että maallinen historia todistavat, että epäjumalanpalveluksen alkuperä on Babylonian alueella—jossa syntyivät kaikkein vanhimmat uskonnolliset järjestelmät. Hislop lainaa kaikkia näitä historiankirjoittajia.5 On tunnettua, että kun Roomasta tuli maailmanvalta, se omaksui järjestelmäänsä hallitsemiensa pakanamaiden jumalia ja uskontoja.6 Koska Babylon oli pakanauskontojen alkulähde noissa eri maissa, voimme ymmärtää, miten pakanallisen Rooman uskonto oli aluksi vain babylonilaista epäjumalanpalvelusta, joka oli kehittynyt erilaisiin muotoihin ja eri nimisiksi eri maissa, joihin se oli levinnyt.
Kun pidämme tämän mielessämme, me huomaamme, että juuri tänä ajanjaksona—kun Rooma hallitsi maailmaa—syntyi tosi vapahtaja, Jeesus Kristus, asui ihmisten keskuudessa, kuoli ja nousi ylös. Hän nousi taivaaseen, lähetti meille Pyhän Hengen ja Uuden Testamentin seurakunta perustettiin maan päälle. Miten suurenmoisia aikoja! Kun vain lukee Apostolien tekoja, niin ymmärtää, miten suuresti Jumala siunasi kansaansa noina aikoina. Seurakuntaan—tosi seurakuntaan— liittyi valtavasti ihmisiä. Nähtiin suuria merkkejä ja ihmeitä, kun Jumala vahvisti sanansa sitä seuraavin merkein. Pyhän Hengen voitelema tosi kristinusko levisi maailmaan kuin metsäpalo. Se piiritti vuoret ja ylitti valtameret. Se sai kuninkaat vapisemaan ja tyrannit pelkäämään. Noista alkuaikojen kristityistä sanotttiin, että he olivat kääntäneet koko maailman ylösalaisin!—niin voimallinen oli heidän sanomansa ja henkensä.
Joidenkin vuosien kuluttua alkoivat ihmiset kuitenkin asettua Jumalan kansan "herroiksi" Pyhän Hengen sijasta. Sen sijaan, että olisi taisteltu hengellisin keinoin totuuden puolesta—niinkuin alussa—ihmiset alkoivat käyttää omia käsityksiään ja omia menetelmiään. Jopa jo siinä vaiheessa, kun Uutta Testamenttiamme kirjoitettiin oltiin jo alettu yrittää sekoittaa pakanauskontoa kristinuskoon, sillä Paavali mainitsi, että "laittomuuden salaisuus [mysteeri]" oli jo toiminnassa ja varoitti, että tapahtuisi "suuri luopumus" ja uskosta luopuneet "noudattavat villitseviä henkiä ja riivajien oppeja"—pakanoiden valheoppeja (2.Tess.2:3, 7; 1.Tim.4:1-2). Siinä vaiheessa, jolloin Juudas kirjoitti nimeään kantavan kirjeensä, hänen oli pakko kehottaa ihmisiä "kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu" [Engl. Raamatussa= "earnestly contend (=*puolustaa' for the [sitä uskoa] faith that was ONCE (KERRAN) delivered to the saints"] (Juud.1:3,4).
Kristinusko joutui vastakkain Babylonin pakanuuden kanssa sen eri muodoissa, jotka olivat vakiintuneet Rooman maailmanvallassa. Alkukristityt kieltäytyivät olemasta missään tekemisissä sen tapojen ja uskomusten kanssa. Seurauksena oli suurta vainoa. Monia kristittyjä syytettiin väärin, heitettiin leijonien eteen, poltettiin rovioilla ja kidutettiin muilla tavoin ja monet joutuivat kärsimään marttyyrikuoleman.
Monet kristityt joutuivat kärsimään marttyyrikuoleman
Sitten alettiin tehdä suuria muutoksia. Rooman keisari tunnusti kääntyneensä kristinuskoon. Keisarillinen käsky julistettiin kaikkialla maassa, että kristittyjen vaino oli lopetettava. Piispat nostettiin korkeaan asemaan. Kirkko alkoi saada maallista arvostusta ja valtaa. Mutta kaikesta tästä jouduttiin maksamaan kova hinta! Tehtiin monia kompromisseja pakanauskonnon kanssa. Sen sijaan, että kirkko olisi erottautunut maailmasta, siitä tuli osa tätä maallista järjestelmää. Koska keisari oli osoittanut suopeutta kirkkoa kohtaan, hän voi nyt vaatia johtoasemaa siinä; sillä pakanauskonnoissa uskottiin keisareiden olevan jumalia. Tästä alkaen alettiin sekoittaa pakanauskontoa ja kristinuskoa yhteen varsinkin Roomassa. Uskomme, että seuraavat sivut tulevat osoittamaan, että tämä sekoitus on tuottanut sen järjestelmän, joka tänä päivänä tunnetaan roomalaiskatolisen kirkon nimellä. Me emme epäile, etteikö olisi olemassa monia hienoja, vilpittömiä ja kokosydämisiä katolisia. Tarkoituksenamme ei ole kohdella kepeästi tai pilkata ketään, joiden uskomusten kanssa saatamme olla eri mieltä. Sen sijaan me toivomme, että tämä kirja innostaisi ihmisiä—olkoot sitten sitoutuneet mihin kirkkokuntiin tahansa—hylkäämään Babylonian opit ja ajatustavat ja etsimään paluuta siihen uskoon, joka kerran on pyhille annettu.
Alkuperäinen artikkeli: Babylon Mystery Religion Ancient and Modern by Ralph Woodrow
abylonian mysteeriuskontoa on kuvattu symbolisesti Raamatun viimeisessä kirjassa naisena, "joka oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "SUURI BABYLON, MAAN PORTTOJEN JA KAUHISTUKSIEN ÄITI" (Ilm.17:1-6)
