RÄS KAIKKEIN HUOMATTAVIMPIA esimerkkejä siitä, miten Babylonin pakanuus on jatkunut aina meidän päiviimme saakka on nähtävissä siinä, miten roomalaiskatolinen kirkko on keksinyt marianpalvonnan muinaisen äitijumalattaren tilalle.
Taru äidista ja lapsesta tunnettiin laajalti muinaisessa Babylonissa ja siitä kehittyi vakiintunutta epäjumalanpalvontaa. Lukuisat Babylonian muistomerkit kuvaavat äitijumalatar Semiramista käsivarsillaan hänen lapsensa Tammus. 1 Kun Babylonin asukkaat hajaantuivat eri puolille maailmaa, he veivät mukanaan äitijumalan ja hänen lapsensa palvonnan mukanaan. Se selittää, miksi monissa maissa palvottiin äitiä ja lasta—muodossa tai toisessa—jo vuosisatoja ennenkuin tosi vapahtaja Jeesus Kristus syntyi tähän maailmaan! Niissä eri maissa, joihin tämä epäjumalanpalvonta levisi, kutsuttiin äitiä ja lasta eri nimisinä, sillä, kuten muistamme, kielet sekoitettiin Baabelissa.
Kiinalaisilla oli äitijumalatar nimeltä Shingmoo eli "Pyhä Äiti". Hänet on kuvattu yllä lapsi käsivarsillaan ja kirkkauden säteet päänsä ympärillä.2
Muinaiset saksalaiset palvoivat Hertha-neitsyttä, jolla oli lapsi käsivarsillaan. Skandinaavit kutsuivat häntä Disaksi ja hänetkin kuvattiin lapsi käsivarsillaan. Etruskit kutsuivat häntä Nutriaksi ja druidien keskuudessa palvottiin Virgo-Patituraa "Jumalan äitinä". Intiassa hänet tunnettiin Indrani-nimisenä ja hänetkin esitettiin lapsi käsivarsillaan, kuten näemme viereisestä kuvasta.
Kreikkalaiset tunsivat äitijumalattaren Afroditena eli Cereksenä; sumerilaiset Nanana; ja muinaisen Rooman epäjumalanpalvelijat Venuksena eli Fortunana ja hänen lapsensa Jupiterina.3 Allaoleva kuva esittää äidin ja lapsen Devakina ja Crishnana. Jo kautta aikain on "Suurta Jumalatarta" Isiä ja hänen lastaan Ishwaraa palvottu Intiassa, jossa heidän palvontaansa varten pystytettiin temppeleitä.4
Aasiassa tunnettiin äiti Cybelenä ja lapsi Deoiusina. Eräs kirjoittaja toteaa: "Mutta huolimatta nimestä tai paikasta, hän oli Baalin vaimo, taivaan neitsytkuningatar, joka kantoi hedelmää, vaikkei ollut koskaan hedelmöittynyt".5
Kun Israelin lapset lankesivat luopumukseen, hekin saastuivat tästä äitijumalattaren palvonnasta. Kuten voimme lukea Tuomarien kirjan 2:13:sta: "Mutta kun he hylkäsivät Herran ja palvelivat baalia ja astarteja". Israelin lapset tunsivat tämän jumalattaren nimellä Astarte. On säälittävää, että ne, jotka olivat tunteneet tosi Jumalan luopuisivat hänestä ja palvoisivat pakanallista äitijumalatarta. Kuitenkin juuri näin tapahtui kerta toisensa jälkeen (Tuom.10:6; 1.Sam.7:3,4; 12:10; 1.Kun. 11:5; 2.Kun. 23:13). Eräs arvonimi, joilla jumalatar tunnettiin heidän keskuudessaan oli "taivaan kuningatar" (Jer.44:17-19). Profeetta Jeremia nuhteli heitä siitä, että he palvoivat häntä, mutta he kapinoivat tätä varoitusta vastaan.
Efesossa tunnettiin suuri äiti Diana-nimisenä. Tuon kaupungin hänelle omistama temppeli oli yksi muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä! Tätä jumalatarta palvottiin Efeson lisäksi kautta koko Aasian ja koko maailman (Ap.t.19:27).
Tämä epäjumalanpalvelus, joka oli levinnyt Babylonista eri kansakuntiin eri nimillä ja eri muodoissa, vakiintui lopulta Roomassa ja kautta koko Rooman maailmanvallan. Eräs huomattava kirjailija toteaa tästä ajanajaksosta: "Suuren Äidin palvonta...oli hyvin suosittua Rooman maailmanvallassa. Säilyneet kirjoitukset todistavat, että näitä kahta (äitiä ja lasta) palvottiin jumalina...ei ainoastaan Italiassa ja erityisesti Roomassa, vaan myös provinsseissa, erityisesti Afrikassa, Espanjasssa, Portugalissa, Ranskassa, Saksassa ja Bulgariassa."6
Juuri tänä ajanjaksona, jolloin jumaläidin palvonta oli erityisen huomattavaa, perusti vapahtaja Jeesus Kristus tosi uustestamentillisen seurakunnan. Mikä loistava seurakunta se olikaan noina aikoina! Kolmannelle ja neljännelle vuosisadalle tultaessa oli "kirkkona" tunnettu järjestelmä poikennut monilla tavoin alkuperäisestä uskosta ja langennut luopumukseen, josta apostolit olivat varoittaneet. Kun tämä "luopumus" tapahtui, sekoitettiin paljon pakanuutta kristinuskoon. Kääntymättömiä pakanoita otettiin tunnustavaan seurakuntaan ja heidän sallittiin lukuisissa tapauksissa jatkaa pakanallisia rituaalejaan ja tapojaan—tavallisesti muutamin varauksin tai muutoksin, niin että heidän uskomuksensa näyttäisivät olevan lähempänä kristillistä oppia.
Eräs parhaita esimerkkejä tällaisesta pakanuuden siirtämisestä kristinuskoon on nähtävissä siinä, miten tunnustava seurakunta salli suuren äidin palvonnan jatkumisen—vaikkakin vain hiukan erilaisessa muodossa ja uudennimisenä! Ymmärräthän, että monet pakanat kiinnostuivat kristinuskosta, mutta heidän äitijumalattaren palvontansa oli niin voimakasta, etteivät he voineet hylätä sitä. Kompromissia tekevät kirkon johtajat ymmärsivät, että jos he löytäisivät jonkinlaista yhtäläisyyttä kristinuskon ja äitijumalattaren palvonnan välillä, he voisivat lisätä kirkon jäsenmäärää huomattavasti. Mutta kuka voisi korvata pakanuuden suuren äidin? Jeesuksen äiti, Maria tietenkin, oli kaikkein loogisin valinta tuohon tehtävään. Miksipä he eivät antaisi ihmisten jatkaa äitijumalattarelle osoitettuja rukouksiaan ja palvontaansa, kunhan vain kutsuisivat häntä Mariaksi eikä aikaisemmilla nimillä, joilla hänet tunnettiin? Ilmeisesti asia ratkaistiin tällaisella päättelyllä, sillä juuri niin tapahtuikin! Vähä vähältä pakanuuden äitijumalattaren palvontaan liittyvä siirrettiin Marialle.
Mutta Marian palvonta ei kuulunut alkuperäiseen kristinuskoon miltään osin. On ilmiselvää, että Jeesuksen äiti, Maria oli hieno, uskova ja vanhurskas nainen—joka oli erityisesti valittu kantamaan vapahtajamme ruumis—kuitenkaan eivät Jeesus itse tai ketkään apostoleista viitanneet minkäänlaiseen marianpalvontaa. Kuten Encyclopedia Britannica toteaa, ei seurakunnan ensimmäisinä vuosisatoina korostettu Mariaa millään tavoin.7 Tämän seikan myöntää myös The Catholic Encyclopedia: "Siunatulle Neitsyt Marialle osoitettua palvontaa on lopullisessa tarkastelussa pidettävä käytännön sovelluksena pyhien yhteyttä koskevasta opista. Nähdessämme, ettei tämä oppi sisältynyt ainakaan nimenomaisesti apostolisen uskontunnustuksen varhaisimpiin muotoihin, ei liene hämmästyttävää, ettei ole löytynyt mitään selkeitä viitteitä Pyhän neitsyen palvonnasta kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen ajalta Marian palvonnan ollessa myöhempää kehitystä.8
Vasta Konstantinuksen aikana—eli 300-luvun loppupuolella&mdas; alkoi kukaan pitää Mariaa jumalattarena. Kuitenkin piti kirkko sitä tuonakin aikana sopimattomana, kuten käy ilmi Epifaniuksen (k.403) sanoista hänen tuomitessaan jotkut traakialaiset, arabialaiset ja muut, jotka palvoivat Mariaa jumalattarena ja uhrasivat kakkuja hänen temppelissään. Hän saoi, että Mariaa tuli kunnioittaa, "mutta kukaan älköön palvoko Mariaa".9 Ja kuitenkin vain muutaman vuoden sisällä alettiin Marian palvontaa suosia nykyään roomalaiskatolisena kirkkona tuntemassamme kirkossa ja siitä tuli jopa virallinen oppi Efeson kirkolliskokouksessa vuonna 431!
Efesossako? Juuri tässä kaupungissa oli palvottu Dianaa neitsyyden ja äitiyden jumalattarena ikimuistoisista ajoista lähtien!10 Hänen sanottiin symboloivan luonnon lisääntymisvoimaa ja siksi hänet kuvattiin monirintaisena. Hänen päätään koristi Baabelin tornia symboloiva torni.
Kun kansat pitävät kiinni uskomuksistaan vuosisatojen ajan, niitä ei ole helppo hylätä. Niinpä myös Efeson seurakunnan johtajat—luopumuksen tultua—päättelivät, että jos ihmisten sallittaisiin pitää käsityksensä äitijumalattaresta, jos se voitaisiin yhdistää kristinuskoon ja jumalattaren nimi korvattaisiinkin Marialla, saataisiin lisää käännynnäisiä. Mutta se ei ollut Jumalan toimintatapa. Kun Paavali tuli aikaisemmin Efesoon, mitään kompromissia ei tehty pakanuuden kanssa. Ihmiset kääntyivät todella ja hävittivät jumalattaresta tehdyt epäjumalankuvat (Ap.t.19:24-27). Miten traagista onkaan, että Efeson seurakunta teki myöhempinä vuosisatoina kompromissin ja omaksui eräänlaisen äitijumalattaren palvonnan, josta Efeson kirkolliskokous teki lopulta virallisen opin! Pakanuuden vaikutus tässä päätöksessä on selvästi havaittavissa.
Lisätodiste siitä, että Marian palvonta oli kehittynyt vanhasta äitijumalattaren palvonnasta, näkyy niissä arvonimissä, joita hänelle on annettu. Mariaa kutsutaan usein "madonnaksi". Hislopin mukaan tämä ilmaus on käännös eräästä Babylonin jumalattaren arvonimistä, joilla hänet tunnettiin. Nimrod tunnettiin epäjumalana nimellä Baal. Hänen vaimonsa arvonimi naisjumalattarena oli vastaavasti Baalti. Tämä sana tarkoittaa samaa kuin 'minun rouvani'; latinaksi "Mea Domina" ja italiaksi se on lyhentynyt kuuluisaan muotoon "Madonna"!11
Foinikialaisten keskuudessa äitijumalatar tunnettiin "Meren rouvana"12 ja tätäkin arvonimeä käytetään Mariasta—vaikka Marian ja meren välillä ei ole mitään yhteytta!
Raamattu tekee selväksi, että Jumalan ja ihmisen välillä on vain yksi välittäjä, ihminen Kristus Jeesus (1.Tim.2:5). Kuitenkin roomalaiskatolisuudessa opetetaan, että myös Maria on "välittäjä". Katolisessa jumalanpalveluksessa ja uskonelämässä on Marialle osoitetuilla rukouksilla tärkeä sija. Tällaiselle ajatustavalle ei ole mitään raamatullisia perusteita. Tällainen ajattelu ei ollut myöskään vierasta äitijumalattaren palvonnassa. Eräs hänen nimityksistään oli "Mylitta", ts. "Mediatrix" eli välittäjä.
Mariaa kutsutaan usein "taivaan kuningattareksi". Mutta Jeesuksen äiti Maria ei ole taivaan kuningatar. "Taivaan kuningatar" oli sen äitijumalattaren arvonimi, jota palvottiin vuosisatoja ennenkuin Maria oli edes syntynyt. Jopa jo Jeremian päivinä palvottiin "taivaan kuningatarta" ja harjoitettiin rituaaleja, jotka olivat hänelle pyhitettyjä. Kuten voimme lukea Jeremian 7:18-20:stä: "Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle".
Eräs niistä arvonimistä, joilla Isis tunnettiin, oli "Jumalan äiti". Myöhemmin käyttivät Aleksandrian teologit samaa arvonimeä Mariasta. Maria oli tietenkin Jeesuksen äiti, mutta ainoastaan siinä mielessä, että hän oli Jeesuksen äiti tämän ihmisluonnon, hänen ihmisyytensä puolesta. "Jumalan äiti" -arvonimen alkuperäinen merkitys meni sitä pitemmälle; se asetti ÄIDIN kirkastettuun asemaan ja roomalaiskatoliset onkin opetettu ajattelemaan Mariasta juuri siten!
Niin vahvana oli kuva äitijumalattaresta lapsi rinnallaan pakanoiden mielissä, että kun luopumuksen ajat saapuivat, "muinainen kuva Isiksestä ja Horus-lapsesta hyväksyttiin sekä kansan keskuudessa että piispojen virallisesti siunaamana Neitsyen ja hänen lapsensa kuvaksi"13, erään kirjoittajan mukaan. Isiksen ja hänen lapsensa kuvissa heidät esitettiin usein kukkien ympäröiminä. Myös tätäkin käytäntöä sovellettiin Mariaan, kuten keskiaikaista taidetta tutkineet hyvin tietävät.
Foinikialainen hedelmällisyyden jumalatar Astarte liitettiin kuunsirppiin, kuten vasemmalla olevasta vanhasta mitalista näkyy.
Egyptin hedelmällisyyden jumalatar Isis esitettiin seisomassa kuunsirpin päällä tähtien ympäröidessä hänen päätään.14 Roomalaiskatolisissa kirkoissa kaikkialla Euroopassa voidaan nähdä Maria esitettynä maalauksissa juuri tällä tavoin! Ohessa oleva kuva (joka esiintyy katolisissa katekismuksissa) kuvaa Marian pään ympärillä kaksitoista tähteä ja jalkojen alla kuunsirppi!
Astarte
Luopumuksen johtajat yrittivät kaikin tavoin tehdä Mariasta samannäköisen kuin pakanuuden jumalattaren ja kohottaa hänet jumaluuden tasolle. Samoin kuin pakanoilla oli patsaita jumalattarestaan, samoin he valmistivat "Mariasta". On jopa sanottu, että joissakin tapauksissa täsmälleen samoja patsaita, joita oli palvottu Isiksenä (lapsen kanssa) nimettiin yksinkertaisesti uudelleen Mariaksi Kristus-lapsen kanssa. Eräs kirjailija toteaa: "Kun kristinusko voitti, tuli noista maalauksista ja patsaista madonnan ja lapsen kuvia ja patsaita ilman minkäänlaista katkosta: kukaan arkeologi ei voi itse asiassa sanoa nykyään, kumpaa joku maalaus tai patsas esittää".15
Monet näistä uudelleen nimetyistä patsaista ja maalauksista koristeltiin kruunuin ja jalokivin—täsmälleen samalla tavoin kuin hindujen ja egytiläisten neitsyiden kuvat. Mutta Jeesuksen äiti Maria ei ollut rikas (Luuk.2:24; 3.Moos.12:8). Mistä sitten tulivat nämä jalokivet ja kruunut, joita nähdään patsaissa, joiden väitetään esittävän häntä?
Kompromisseista—toiset selviä, toiset peitetympiä—kun muinaisen äitijumalattaren palvonta jatkui luopiokirkon sisällä kristinuskoon sekoittuneena, jolloin vanhemmat nimitykset korvattiin Marian nimellä.
RÄS KAIKKEIN HUOMATTAVIMPIA esimerkkejä siitä, miten Babylonin pakanuus on jatkunut aina meidän päiviimme saakka on nähtävissä siinä, miten roomalaiskatolinen kirkko on keksinyt marianpalvonnan muinaisen äitijumalattaren tilalle.
