hkä kaikkein huomattavin todiste siitä, että marianpalvonta on kehittynyt pakanuuden äitijumalattaren palvonnasta on nähtävissä siitä tosiasiasta, että pakanauskonnossa palvottiin äitiä yhtä paljon (tai paljon enemmän) kuin hänen poikaansa! Tämä tarjoaa meille erinomaisen johtolangan, joka auttaa meitä ratkaisemaan nykyajan Babylonin arvoituksen! Tosi kristinusko opettaa, että Herra Jeesus—ja vain HÄN—on tie, totuus ja elämä; että vain HÄN voi antaa anteeksi synnit; että vain HÄN on kaikista maailman olennoista ainoana elänyt elämän, jota synti ei tahrannut; ja Häntä on palvottava—ei koskaan hänen äitiään. Mutta roomalaiskatolisuus—osoittaen miten pakanuus on vaikuttanut sen kehitykseen—korottaa monin tavoin myös ÄITIÄ.
Kun matkustelee eri puolilla maailmaa, on Marian patsaalla huomattava asema niin valtavissa katedraaleissa kuin kyläkappeleissa. Rukousnauhan rukouksia luettaessa toistetaan "Ave Maria" yhdeksän kertaa useammin kuin "Herran rukous". Katolisille opetetaan, että Mariaa rukoillaan, koska hän voi viedä pyynnöt pojalleen Jeesukselle; ja koska hän on Jeesuksen äiti, hän vastaa pyyntöihin hänen vuokseen. Annetaan ymmärtää, että Maria on myötätuntoisempi, ymmärtäväisempi ja armollisempi kuin hänen poikansa Jeesus. Tämä on varmuudella raamatunvstaista! Tätä käsitystä toistetaan kuitenkin usein katolisissa kirjoituksissa. Eräs huomattava roomalaiskatolinen kirjailija Alphonsus Liguori kirjoitti laajasti kertoen, miten paljon tehokkaampia Marialle osoitetut rukouset ovat verrattuina Kristukselle osoitettuihin rukouksiin. Paavi Gregorius XIV julisti muuten Liguorin pyhimykseksi vuonna 1839 ja paavi Pius IX julisti hänet katolisen kirkon "tohtoriksi". Joissakin kirjoituksissaan hän kuvasi kuvitellun tilanteen, jossa syntinen mies näki taivaasta laskettuina kahdet tikkaat. Maria oli toisten tikkaiden yläpäässä; Jeesus toisten tikkaiden yläpäässä. Kun syntinen yritti kiivetä toisia tikkaita, hän näki Kristuksen vihaiset kasvot ja putosi alas lyötynä. Mutta kun hän kiipesi Marian tikkaita, hän pääsi ylös helposti ja Maria toivotti hänet tervetulleeksi ja vei hänet taivaaseen ja esitti hänet Kristukselle! Silloin oli kaikki hyvin. Kertomuksen oli tarkoitus osoittaa, miten paljon helpompaa ja tehokkaampaa on lähestyä Kristusta Marian kautta.1
Sama kirjailija sanoi, että syntinen, joka uskaltaa kääntyä suoraan Kristuksen puoleen, saattaa joutua hänen vihansa kohteeksi. Mutta jos hän rukoilee Neitsyttä, hänen tarvitsee vain "näyttää" pojalle "rinnat, joita hän imi" ja hänen vihansa leppyy välittömästi!2 Sellainen päättely on suoranaisessa ristiriidassa erään raamatullisen esimerkin kanssa. "Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: 'Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt'. Mutta hän sanoi hänelle: 'Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat'." (Luuk.11:27,28)
Sellaiset käsitykset rinnoista eivät toisaalta olleet vieraita pakanuuden äitijumalattaren palvojille. Hänestä on löydetty kuvia, joissa hänen rintansa on esitetty äärimmäisen epäsuhtaisilta hänen ruumiiseensa nähden. Esimerkiksi Dianan tapauksessa ne symboloivat hänen hedelmällisyyttään ja hänet kuvataan jopa satarintaisena!
Lisäesimerkki katolisuuden pyrkimyksistä korottaa Maria kirkastettuun asemaan ilmenee "synnittömän sikiämisen" opissa. Paavi Pius IX esitti ja määritteli tämän opin vuonna 1854—että nimittäin Siunattu Neitsyt Maria "sikiämisensä ensi hetkestä...säilyi tahrattomana kaikesta perisynnistä".37 Näyttäisi siltä, että tämä opetus on vain lisäyritys saada Maria muistuttamaan entistä tarkemmin pakanuuden jumalatarta, sillä muinaisissa taruissa uskottiin tuon jumalattaren myös siinneen yliluonnollisella tavalla! Taruja oli erilaisia, mutta kaikissa niissä kerrottiin yliluonnollisista tapahtumista hänen maailmaan syntymisensä yhteydessä, että hän oli muiden kuolevaisten yläpuolella, että hän oli jumala. Oli siis välttämätöntä opettaa yhä enemmän sellaisia oppeja Mariasta, jotka osoittaisivat, ettei Maria ollut mitenkään alempiarvoinen noihin äitijumalattariin verrattuna ja että myös Marian maailmaan syntymiseen liittyi yliluonnollisia elementtejä!
Onko oppi, jonka mukaan Maria syntyi ilman perisynnin häivääkään, raamatullinen? Vastaamme tähän itse The Catholic Encyclopedian sanoin: "Raamatusta ei voida löytää mitään suoranaista tai kategorista tai vakuuttavaa todistetta tuosta opista." Siinä korostetaan pikemminkin sitä, että tällaiset käsitykset olivat kehittyneet kirkon sisällä vähitellen.4
Juuri tässä kohtaa on syytä selittää, että tämä on perusero roomalaiskatolisen ja yleisen protestanttisen lähestymistavan välillä. Roomalaiskatolinen kirkko, kuten se itsekin myöntää, on kasvanut ja kehittynyt pitkien aikojen kuluessa perustuen lukuisiin perinteisiin ja käsityksiin, joita on saatu kirkkoisiltä vuosisatojen mittaan ja jopa pakanuudesta saatuihin uskomuksiin, jotka on "kristillistetty" ja myös Raamattuun. Kaikista näistä lähteistä saadut käsitykset on sekoitettu yhteen ja niitä on kehitetty, niin että niistä on lopulta tullut eri kirkolliskokouksissa hyväksyttyjä oppeja. Sen sijaan protestanttinen uskonpuhdistus pyrki herättämään henkiin paluun takaisin varsinaiseen Raamattuun terveempänä oppien perustana, niin että korostettaisiin vain vähän tai ei ollenkaan niitä käsityksiä, jotka olivat kehittyneet Raamatun valmistumisen jälkeisinä vuosisatoina.
Kun itse Raamattua tutkitaan, ei sieltä löydy mitään todisteita Marian tahrattomasta sikiämisestä, vaan suorastaan päinvastaista. Vaikka Herra olikin valinnut hänet kantamaan ja synnyttämään Vapahtajan ja vaikka hän olikin hurskas nainen—neitsyt—hän oli silti yhtälailla ihminen kuin muutkin Aatamin jälkeläiset. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" (Room.2:23), josta ainoana poikkeuksena on Jeesus Kristus itse. Maria tarvitsi vapahtajaa siinä kuin kaikki muutkin ja hän myönsi sen selvästi sanoessaan: "ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, VAPAHTAJASTANI" (Luuk.1:47).
Jos Maria tarvitsi vapahtajaa, ei hän itse ollut vapahtaja. Jos hän tarvitsi vapahtajaa, silloin hän tarvitsi vapahdusta, pelastusta, anteeksiantamusta—samoin kuin kaikki muutkin. Tosiasia on, että meidän Herramme jumaluus ei ollut riippuvainen siitä, että hänen äitinsä olisi pitänyt olla jokin korkea jumalolento. Sen sijaan hän oli Jumala, koska hän on ainoa Jumalan Poika. Hänen jumaluutensa oli peräisin hänen Taivaalliselta Isältään.
Jeesus ei opettanut, että Maria olisi ollut yläpuolella muiden ihmisolentojen. Kun joku kerran mainitsi hänen äitinsä ja veljensä, Jeesus kysyi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja ÄITINI" (Matt.12:46-50). On selvää, että kuka ikinä tekee Jumalan tahdon, hänen on selvästi määritelty olevan Marian kanssa samalla tasolla.
Joka päivä lausuvat katoliset kaikkialla maailmassa Ave Marian, rukousnauhan rukoukset, angeluksen, Pyhän Neitsyen ja muut litaniat. Joku on laskenut, että kun kerrotaan nämä rukoukset sillä lukumäärällä, jonka katoliset niitä lausuvat päivittäin, olisi Marian kuunneltava 46,292 pyyntöä sekunnissa! On selvää, ettei kukaan muu kuin Jumala itse voisi kyetä siihen. Katoliset uskovat kuitenkin, että Maria kuulee kaikki nämä rukoukset; ja sentähden heidän onkin pakko korottaa hänet Jumalan tasolle—olkoot sitten raamatullista tai ei!
Yrittäessään perustella tällaista Marian korottamista ovat jotkut lainanneet Gabrielin sanoja Marialle: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." (Luuk.1:28) Mutta se, että Maria on "armoitettu", ei tee hänestä jumalaa, sillä jo monta vuosisataa aikaisemmin lausuttiin samanlainen siunaus Jaaelille, josta sanottiin: "Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael, keeniläisen Heberin vaimo, siunattu vaimojen joukossa, jotka..." (Tuom.5:24).
Maria kokoontui yhdessä muiden opetuslasten kanssa helluntaina odottamaan Pyhästä Hengestä annetun lupauksen täyttymistä. Luemme, että opetuslapset "...kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa." (Ap.t.1:14) Katolisille tyypillisten Mariaa koskevien käsitysten mukaisesti pyrkii Official Baltimore Catechismiin5 sisältyvä kuva esittämään Marian keskeisessä asemassa. Mutta kuten kaikki Raamattua lukevat tietävät, eivät opetuslapset kohdistaneet katsettaan Mariaan tuona hetkenä. He odottivat ylösnousseen ja taivaaseen astuneen KRISTUKSENSA vuodattavan heille luvatun Pyhän Hengen. Huomaamme myös, että piirroksessa näkyy Pyhä Henki (kyyhkysen muodossa) leijuvan Marian päällä! Kuitenkin Raamatun mukaan ainoa ihminen, jonka päälle Pyhä Henki on laskeutunut kyyhkysen muodossa, oli itse Jeesus—ei hänen äitinsä! Toisaalta esitettiin pakanuuden jumalatar Juno samoinkuin Astarte, Cybele ja Isis usein kyyhkynen päänsä yläpuolella!6
Roomalaiskatolinen kirkko yrittää kirkastaa Mariaa myös jatkuvan neitsyyden opillaan. Tämän opetuksen mukaan Maria säilyi neitseenä koko elämänsä. Mutta kuten Encyclopedia Britannicassa selitetään, oppia Marian jatkuvasta neitsyydestä ei opetettu ennenkuin vasta kolmesataa vuotta Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Tämä keksitty ominaisuus sai Rooman virallisen tunnustuksen vasta Kalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451.7
Raamatun mukaan oli Jeesuksen syntymä seurausta yliluonnollisesta sikiämisestä (Matt.1:23), joka tapahtui ilman maallista isää. Mutta Jeesuksen syntymän jälkeen Maria synnytti muita lapsia—luonnollisia jälkeläisiä hänen yhdyttyään aviomieheensä Joosefiin. Jeesus oli Marian esikoispoika (Matt.1:25) [engl.King James Raamatussa: "And knew her not till she had brought forth her firstborn son..."]; siinä ei sanota, että Jeesus olisi ollut Marian ainoa lapsi. Se, että Jeesus oli hänen esikoisensa viittaa siihen, että hänelle syntyisi myöhemmin toiseksi syntynyt ja mahdollisesti kolmanneksi syntynyt jne. Näyttää ilmeiseltä, että niin tapahtuikin, sillä Raamattu mainitsee Jeesuksen neljä veljeä nimeltään Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas (Matt.13:55). Siinä mainitaan myös, että hänellä oli sisaria. Nasaretilaiset sanoivat: "Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme?" (jae 56) Sana 'kaikki' paljastaa, että Jeesuksella oli useita sisaria. Jos olisi ollut kysymys kahdesta sisaresta, olisi käytetty sanaa 'molemmat'. Voimme päätellä tästä, että Raamattu puhuu vähintään kolmesta sisaresta. Näin voimme päätellä, että Marialla oli vähintään kahdeksan lasta, joista seitsemän oli Jeesuksen sisar- tai velipuolia.
Raamatussa sanotaan: "...eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen JEESUS." (Matt.1:25). Joosef ei yhtynyt häneen ennenkuin Jeesus oli syntynyt, mutta sen jälkeen Maria ja Joosef yhtyivät aviovaimona ja aviomiehenä ja heille syntyi lapsia. Käsitys, jonka mukaan Joosef olisi pitänyt Marian neitsyenä koko tämän elämän ajan, on täysin epäraamatullinen.
Luopumuksen aikoina, kun haluttiin yhdistää Maria lähemmin äitijumalattareen, opettivat jotkut, että Marian ruumis ei koskaan maatunut, ja että hän nousi ruumiillisesti taivaaseen ja on nyt "taivaan kuningatar". Mutta oppi Marian taivaaseenastumisesta hyväksyttiin virallisesti roomalaiskatolisen kirkon opiksi vasta tällä vuosisadalla. [1900-luvulla]. Paavi Pius XII julisti vuonna 1951, että Marian ruumis ei koskaan maatunut, vaan se otettiin elävänä taivaaseen8.
Pyhän Bernardin sanat kiteyttävät roomalaiskatolisten käsityksen: "Kun apostolit kokoontuivat Marian hautakammiolle kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen, he havaitsivat sen olevan tyhjän. Hänen pyhä ruumiinsa oli siirretty taivaalliseen paratiisiin...haudalla ei ollut mitään voimaa häneen, joka oli tahraton...Mutta ei siinä kaikki, että Maria otettiin taivaaseen. Hänestä ei tullut taivaan tavallista asukasta...hänen arvovaltansa ulottui jopa korkeimpien arkkienkeleiden yli. Iankaikkinen Isä kruunasi Marian Taivaan kuningattareksi: hänen valtaistuimensa sijoitettiin hänen Poikansa oikealle puolelle...Nyt hän rukoilee joka päivä, joka hetki meidän puolestamme, hankkii meille armon, varjelee meidät vaaroista, suojaa meitä kiusauksilta ja antaa sataa päällemme siunauksia."
Kaikki tällaiset käsitykset Mariasta liittyvät hänen ruumiilliseen ylösnousemukseensa. Mutta Raamattu ei sano kerta kaikkiaan mitään Marian taivaaseenastumisesta. Päin vastoin sanotaan Johannes 3:13:ssa: "Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa"—itse Jeesus Kristus. HÄN istuu Jumalan oikealla puolella, HÄN on meidän välittäjämme suhteessamme Jumalaan, HÄN antaa sataa siunauksia meidän päällemme—ei hänen äitinsä!
Läheisesti Marian rukoilemiseen liittyvä esine on rukousnauha. Se on nauha, jossa on viisitoista pienten helmien muodostamaa ryhmää, joista jokainen on merkitty yhdellä isolla helmellä. Nauhan päät on yhdistetty pienellä mitalilla, jossa on Marian kuva. Päästä riippuu lyhyt ketju, jonka päässä on krusifiksi. Rukousnauhan helmet auttavat laskemaan rukouksia—joita toistellaan kerta toisensa jälkeen. Vaikka tätä esinettä käytetäänkin laajalti roomalaiskatolisessa kirkossa, on selvää, ettei se ole alkuperältään kristillinen. Se on ollut tunnettu monissa maissa.
The Catholic Encyclopediassa sanotaan: "Lähes kaikista maista löytyy rukousnauhan tyyppisiä esineitä". Esimerkkejä voisi mainita lukuisia, mm. muinaisen Niiniven patsas, jonka Layard mainitsee, jossa on kaksi siivekästä naista, jotka rukoilevat pyhän puun edessä molemmilla käsissään rukousnauha. Muhamettilaiset ovat käyttäneet jo vuosisatojen ajan helminauhaa, jossa on 33, 66 tai 99 helmeä, joiden avulla lasketaan Allahin nimiä. Marco Polo hämmästyi havaitessaan 1200-luvulla Malabarin kuninkaan käyttävän jalokivirukousnauhaa rukoustensa laskemiseen. Samoin hämmästyivät Francis Xavier ja hänen kumppaninsa nähdessään, että rukousnauha oli tuttu Japanin buddhalaisille.9
Foinikialaiset käyttivät rukousnauhaa muistuttavaa helminauhaa äitijumalatar Astarten palvonnassa noin 800 e.Kr.10 Tämän rukousnauhan voi nähdä joissakin varhaisissa foinikialaisissa kolikoissa. Brahmaanit ovat käyttäneet jo muinaisuudesta alkaen rukousnauhoja, joissa on satoja helmiä. Vishnun palvojat antavat lapsilleen 108-helmisiä rukousnauhoja. Miljoonat Intian ja Tiibetin buddhalaiset käyttävät samanlaista rukousnauhaa. Sivan palvoja käyttää rukousnauhaa, jonka avulla hän voi toistaa kaikki jumalansa 1008 nimeä.11
Aasianpuoleisessa Kreikassa tunnettiin rukousten laskemiseen käytetyt helmet. Hislopin mukaan oli Dianan patsaan kaulakoru tarkoitettu siihen tarkoitukseen. Hän tähdentää myös, että tietynlaiset roomalaisten naisten käyttämät kaulakorut, monile, mikä tarkoittaa samaa kuin 'muistuttaja', oli tarkoitettu rukousten laskemiseen.12
Kaikkein eniten toistettu rukous, joka on myös rukousnauhan tärkein rukous on nimeltään "Ave Maria", joka on seuraavanlainen: "Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi.
Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus.
Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta
nyt ja kuolemamme hetkellä. Aamen." The Catholic Encyclopedian mukaan "Ennen vuotta 1050 ei esiinny Ave Mariaa yleisesti hyväksyttynä rukouksena".13 Täydelliseen rukousnauhan läpikäymiseen sisältyy Ave Marian toistaminen 53 kertaa, Isä meidän -rukouksen toistaminen 6 kertaa, 5 salaisuutta, 5 salaisuuksien mietiskelyä, 5 kertaa Kunnia isälle ja apostolinen uskontunnustus.
Huomaa, että Marialle osoitettu rukous Ave Maria toistetaan lähes YHDEKSÄN kertaa useammin kuin Isä meidän -rukous! Onko ihmisten laatima ja Marialle osoitettu rukous yhdeksän kertaa tärkeämpi tai tehokkaampi kuin Jeesuksen opettama rukous, joka on osoitettu Jumalalle?
Diana-jumalattaren palvojat toistivat samaa uskonnollista fraasia yhä uudestaan ja uudestaan—"...rupesivat he kaikki yhteen ääneen huutamaan ja kirkuivat noin kaksi hetkeä: 'Suuri on efesolaisten Artemis!'" (Ap.t.19:34) Jeesus sanoi, että rukousten toistaminen on pakanuuteen kuuluva tapa. "Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." (Matt.6:7-13) Tässä raamatunkohdassa Jeesus KIELTÄÄ selvästi seuraajiaan toistamasta samaa rukousta kerta toisensa jälkeen. On merkittävää, että juuri tämän varoituksen jälkeen, heti seuraavassa jakeessa hän sanoi: "Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa!..." ja antoi opetuslapsille "Isä meidän -rukoukseksi" kutsumamme rukouksen. Jeesus esitti tämän rukouksen vastakohtana sellaisille rukouksille, jollaisia pakanat käyttävät. Roomalaiskatolisia opetetaan rukoilemaan tätä rukousta yhä uudestaan ja uudestaan. Jos tätäkään rukousta ei pidä toistaa kerta toisensa jälkeen, sitä vähemmän tulisi toistaa vähäistä ihmisten laatimaa Marialle osoitettua rukousta! Tuntuu siltä, että rukousten ulkoa lausuminen ja niiden toistaminen kerta toisensa jälkeen samalla rukousnauhan helmiä laskiessa on pikemminkin "muistikoe" kuin spontaania, sydämestä nousevaa rukousta.
Eräs huomattava roomalaiskatolinen kirjailija Alphonsus Liguori kirjoitti laajasti kertoen, miten paljon tehokkaampia Marialle osoitetut rukouset ovat verrattuina Kristukselle osoitettuihin rukouksiin. Paavi Gregorius XIV julisti muuten Liguorin pyhimykseksi vuonna 1839 ja paavi Pius IX julisti hänet katolisen kirkon "tohtoriksi". Joissakin kirjoituksissaan hän kuvasi kuvitellun tilanteen, jossa syntinen mies näki taivaasta laskettuina kahdet tikkaat. Maria oli toisten tikkaiden yläpäässä; Jeesus toisten tikkaiden yläpäässä. Kun syntinen yritti kiivetä toisia tikkaita, hän näki Kristuksen vihaiset kasvot ja putosi alas lyötynä. Mutta kun hän kiipesi Marian tikkaita, hän pääsi ylös helposti ja Maria toivotti hänet tervetulleeksi ja vei hänet taivaaseen ja esitti hänet Kristukselle! Silloin oli kaikki hyvin. Kertomuksen oli tarkoitus osoittaa, miten paljon helpompaa ja tehokkaampaa on lähestyä Kristusta Marian kautta.1
