Monien mielestä sana "pyhimys" tarkoittaa ainoastaan henkilöä, joka on saavuttanut tietyn pyhyyden asteen, siis ainoastaan hyvin ainutlaatuista Kristuksen seuraajaa. Mutta Raamatun mukaan KAIKKIA tosi kristittyjä kutsutaan pyhiksi—jopa niitäkin, jotka eivät ikävä kyllä ole hengellisesti kypsiä tai joilla ei ole tarpeeksi kristillistä tietoa. Niinpä Paavalin kirjeet Efeson, Filippin, Korinton ja Rooman seurakunnille oli osoitettu niiden "pyhille" (Ef.1:1 jne.). Pyhä olivat siis eläviä ihmisiä, eivät kuolleita.

Jos haluamme "pyhimyksen" rukoilevan puolestamme, hänen on oltava elävä ihminen. Mutta jos haluamme kommunikoida kuolleitten kanssa, mitä muuta se onkaan kuin eräänlaista spiritismiä? Raamattu tuomitsee useassa kohdassa kaikki yritykset kommunikoida kuolleiden kanssa (Kts. Jes.8:19,20) Kuitenkin monet lainaavat "apostolista uskontunnustusta", jossa sanotaan: "Minä uskon...pyhäin yhteyden" olettaen, että siihen sisältyy ajatus rukouksesta kuolleitten puolesta ja kuolleiden rukoileminen. Juuri tästä asiasta the Catholic Encyclopedia toteaa: "Katolinen opetus kuolleiden puolesta rukoilemisesta liittyy erottamattomasti oppiin...pyhien yhteydestä, joka sisältyy apostoliseen uskontunnustukseen." "Pyhimysten ja marttyyrien rukoileminen kollektiivisesti tai jonkun pyhimyksen rukoileminen erikseen" on suositeltavaa.¹ Trenton kirkolliskokouksen varsinainen sanamuoto kuuluu: "pyhät (/pyhimykset), jotka hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa rukoilevat Jumalaa ihmisten puolesta. On hyvää ja tarpeellista kääntyä heidän puoleensa rukouksessa ja että voimme kääntyä heidän puoleensa pyytäen rukousta ja apua saadaksemme Jumalalta Hänen suosionosoituksiaan."²

Mitä vastaväitteitä voidaan esittää tällaisia uskomuksia vastaan? Annamme The Catholic Encyclopedian vastata itse puolestaan. "Tärkeimmät vastaväitteet, joita on esitetty pyhimysten esirukouksia ja heidän rukoilemistaan vastaan ovat, että nämä opit ovat vastoin sitä uskoa ja luottamusta, joka meillä tulisi olla ainoastaan Jumalaa kohtaan...ja ettei niitä voida näyttää paikkansapitäviksi Raamatusta..."³ Olemme tästä yhtä mieltä. Missään kohtaa Raamatussa ei esitetä, että eläviä voisi siunata tai he voisivat saada jotakin hyötyä rukoilemalla kuolleita tai jo kuolleiden ihmisten rukousten kautta. Sen sijaan muistuttavat katolisten opit "pyhimyksistä" hyvin paljon vanhoja pakanallisia käsityksiä "jumalista".

Tarkastellessamme jälleen väärän uskonnon "äitiä"—Babylonia—huomaamme, että ihmiset rukoilivat ja kunnioittivat monia eri jumalia. Itse asiassa Babylonian uskonnollinen järjestelmä kehittyi niin pitkälle, että sillä oli jopa noin 5000 jumalaa ja jumalatarta.⁴ Hyvin paljon samalla tavoin kuin katoliset uskovat "pyhimyksistään", uskoivat babylonialaisetkin "jumalistaan", jokainen kuukausi ja jokainen kuukauden päivä oli jonkun tietyn jumalan suojeluksessa."⁶ Oli olemassa jumala tähän ongelmaan, jumala jokaista eri ammattia varten, jumala tähän ja tuohon tarkoitukseen.

Babylonista levisivät sellaiset käsitykset "jumalista" eri kansakuntiin—kuten esimerkiksi suuren äidin palvonta. Jopa Kiinan buddhalaiset "palvoivat erilaisia jumalia.kuten esimerkiksi merimiesten jumalaa, sodan jumalaa, eri seutujen ja ammattien jumalia".⁷ Syyrialaiset uskoivat, että jumalien voimat olivat rajoittuneet tietyille alueille, kuten eräs tapaus Raamatusta osoittaa: "Heidän jumalansa on vuorijumala; sentähden he saivat meistä voiton. Mutta taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, silloin me varmasti saamme heistä voiton." (1.Kun.20:23)

Kun Rooma valloitti maailman, ajateltiin hyvin samalla tavoin, kuten seuraava yhteenveto osoittaa. Brighit oli seppien ja runouden jumalatar. Juno Regina oli naiseuden ja avioliiton jumalatar. Minerva oli viisauden, käsityöläisten ja muusikoiden jumalatar. Venus oli seksuaalisen rakkauden ja syntymän jumalatar. Vesta oli leipureiden ja pyhien tulien jumalatar. Ops oli vaurauden jumalatar. Ceres oli maissin, vehnän ja kasvisten jumalatar. (Englanninkielen sana 'cereal'='vilja' tuleekin juuri hänen nimestään). Herkules oli ilon ja viinin jumala. Mekurius oli puhujien jumala , joka oli vanhojen tarujen mukaan itsekin melkoinen puhuja, mikä selittää, miksi Lystran asukkaat ajattelivat Paavalin olevan kuin Merkurius-jumala (Apt.14:11, 12). Castor ja Pollux -nimiset jumalat olivat Rooman ja merellä matkustavaisten jumalia (vrt. Apt.28:11). Cronus oli valojen suojelija. Janus oli ovien ja porttien jumala. "Jokaista ihmisen elämän hetkeä varten oli oma jumalansa, oli kodin ja puutarhan jumalat, ruoan ja juoman, terveyden ja sairauden jumalat."⁸

Kun nyt tiettyjen jumalien ja jumalattarien yhdistäminen elämän eri tapahtumiin oli vakiintunut Roomassa, tarvittiin vain pieni askel, että nämä samat käsitykset sulautettiin lopulta roomalaiskatoliseen kirkkoonkin. Koska pakanuudesta kääntyneet eivät ollee halukkaita luopumaan "jumalistaan"—elleivät he voineet löytää vastaavaa kristinuskosta—nimettiin jumalat ja jumalattaret uudelleen "pyhimyksiksi". Vanha tapa yhdistää tietyt ammatit ja päivät tiettyihin jumaliin jatkui roomalaiskatolisesssa kirkossa pyhimyksinä ja pyhimysten päivinä, kuten seuraava taulukko osoittaa.

arkkitehdit	Pyhä Tuomas	21. joulukuuta
astronomit	Pyhä Cominic	4. elokuuta
farmaseutit	Pyhä Gemma Galgani	11. huhtikuuta
hammaslääkärit	Pyhä Appollonia	9. helmikuuta
hatuntekijät	Pyhä Jaakob	11. toukokuuta
kaivosmiehet	Pyhä Barbara	4. joulukuuta
kalastajat	Pyhä Andreas	30. marraskuuta
kauppiaat	Pyhä Franciscus Assisilainen	4. lokakuuta
kerjäläiset	Pyhä Alexius	17. heinäkuuta
kirjakauppiaat	Pyhä Johannes a deo	8. maaliskuuta
kirjanpainajat	Pyhä Johannes a deo	8. maaliskuuta
kirjastonhoitajat	Pyhä Hieronymus	30. syyskuuta
kirurgit	Pyhät Kosmas & Damian	27. syyskuuta
kokit	Pyhä Martta	29. heinäkuuta
koomikot	Pyhä Vitus	15. kesäkuuta
kukkakauppiaat	Pyhä Dorothea	6. helmikuuta
kynttiläntekijät	Pyhä Bernhard Cairvauxlainen	20. elokuuta
lakimiehet	Pyhä Ives	19. toukokuuta
laulajat	Pyhä Gregorius	12. maaliskuuta
leipurit	Pyhä Elisabeth	19. marraskuuta
lääkärit	Pyhä Luukas	18. lokakuuta
maalarit	Pyhä Luukas	18. lokakuuta
merimiehet	Pyhä Brendan	16. toukokuuta
metsästäjät	Pyhä Hubert	3. marraskuuta
muurarit	Pyhä Stefanos	26. joulukuuta
muusikot	Pyhä Cecilia	22. marraskuuta
notaarit	Pyhä Markus	25. huhtikuuta
näyttelijät	Pyhä Genesius	25. elokuuta
opiskelijat	Pyhä Tuomas Akvinolainen	7. maaliskuuta
pankkiirit	Pyhä Matteus	21. syyskuuta
rakennusmiehet	Pyhä Vincentius Ferrer	5. huhtikuuta
rapparit	Pyhä Bartolomeus	24. elokuuta
räätälit	Pyhä Bonifatius
sairaabhoitajat	Pyhä Cathrine	30. huhtikuuta
taksinkuljettajat	Pyhä Fiacre	30. elokuuta
taloudenhoitajat	Pyhä Anna	26. heinäkuuta
terästyöläiset	Pyhä Eloy	1. joulukuuta
teurastajat	Pyhä Hadrianus	28. syyskuuta
tiedemiehet	Pyhä Albert	15. marraskuuta
toimittajat	Pyhä Giovanni Bosco	31. tammikuuta
töläiset	Pyhä Jaakob vanhempi	25. heinäkuuta
urheilijat	Pyhä Sebastianus	20. tammikuuta
veronkantajat	Pyhä Matteus	21. syyskuuta

Roomalaiskatolisella kirkolla on pyhimykset myös seuraaviin asioihin:

Katolisia opetetaan rukoilemaan tiettyjä "pyhimyksiä" saadakseen apua seuraaviin vaivoihin:

Mutta miksi rukoilla pyhimyksiä, kun kristityillä on mahdollisuus rukoilla Jumalaa? Katolisille opetetaan, että pyhimyksiä rukoilemalla he saattavat saada avun, jota Jumala ei muuten heille antaisi! Heidän käsketään palvoa Jumalaa ja sitten "rukoilla ensin Pyhää Mariaa ja pyhiä apostoleja ja pyhiä marttyyrejä ja kaikkia Jumalan pyhimyksiä...pitämään heitä ystävinään ja suojelijoinaan ja kääntymään heidän puoleensa hädän hetkellä toivoen, että Jumala antaisi suojeluspyhimykselle, mitä Hän ei muuten antaisi avunpyytäjälle."⁹ Kun otamme kaiken huomioon, näyttää selvältä, että suojeluspyhimykset ovat kehittyneet varhaisemmista uskomuksista eri päiville, ammateille ja erilaisiin elämän tarpeisiin omistetuille jumalille.

Monet vanhat legendat, jotka oli liitetty pakanajumaliin siirrettiin pyhimyksille. The Catholic Encyclopedia toteaa jopa, että "nämä legendat toistavat niitä konsepteja, joita oli olemassa kristinuskoa edeltävissä uskonnollisissa kertomuksissa...Legenda ei ole kristillinen, vaan ainoastaan kristillistetty...Monissa tapauksissa sen alkuperä on sama kuin myytillä...Antiikin aikana jäljitettiin sellaisten elementtien alkulähteeksi, joita ei ymmärretty, usein sankareita; näin tapahtui myös monien pyhimyslegendojen kohdalla...Oli helppoa siirtää kristityille marttyyreille sellaisia ominaisuuksia, joita muinaisuudessa ajateltiin sen ajan sankareilla olleen. Tällaista siirtämistä on tapahtunut niissä monissa tapauksissa, joissa kristityistä marttyyreistä on tullut paikallisten jumalien seuraajia ja joissa kristillinen jumalanpalvelus oli tullut muinaisen paikallisen jumalten palvonnan sijalle. Tämä selittää jumalien ja pyhimysten lukuisat samankaltaisuudet."¹⁰

Pakanuuden ja kristinuskon sekoittuessa yhteen annettiin jollekin pyhimykselle samalta kuulostava nimi kuin sillä pakanuudenaikaisella jumalalla tai jumalattarella oli ollut, jonka sijaan pyhimys oli otettu käyttöön. Victoria-niminen jumalatar Alpes-de-Haute-Provencen alueella nimettiin Pyhäksi Victoriaksi, Cheron Pyhäksi Ceranokseksi, Artemis Pyhäksi Artemidokseksi, Dionysius Pyhäksi Dionysukseksi jne. Brighit-niminen jumalatar (jota pidettiin aurinkojumalan tyttärenä ja esitettiin lapsi käsivarsillaan) nimettiin kätevästi uudelleen "Pyhäksi Bridgetiksi". Hänen päätemppelinsä Kildaressa oli varattu pakanuuden aikana vestaalineitsyille, jotka huolehtivat pyhistä tulista. Myöhemmin hänen temppelistään tuli luostari ja hänen vestaaleistaan nunnia. He sytyttivät edelleen pyhiä tulia, joita nyt kutsuttiin "Pyhän Bridgetin tuliksi".¹¹

Parhaiten säilynyt muinainen temppeli Roomassa on nyt Pantheon, joka oli muinaisina aikoina omistettu (portikon päällekirjoituksen mukaan) "Jupiterille ja kaikille jumalille". Paavi Bonifacius IV pyhitti sen uudelleen "Neitsyt Marialle ja kaikille pyhimyksille". Tällainen käytäntö oli yleistä. "Kirkkoja ja kirkkojen raunioita sijaitsee usein sellaisilla paikoilla, joilla on alunperin ollut pakanapyhättöjä tai pakanatemppeleitä...On myös tietyssä määrin totta, että toisinaan se pyhimys, jonka puoleen käännyttiin kristillisellä pyhällä paikalla oli tietyssä mielessä samankaltainen kuin tuolla paikalla aikaisemmin palvottu jumala. Niinpä parantaja Asklepioksen pyhäkkö Ateenassa...kun se muutettiin kirkoksi, pyhitettiin kahdelle pyhimykselle, joita kristityt ateenalaiset rukoilivat ihmeparantajina, nimeltä Kosmas ja Damian."¹²

Beetlehemissä näytetään erästä luolaa Jeesuksen syntymäpaikkana, joka Hieronymuksen mukaan oli itse asiassa kalliopyhäkkö, jossa babylonialaiset olivat palvoneet Tammus-jumalaansa. Raamatussa ei sanota missään kohtaa, että Jeesus olisi syntynyt luolassa.

Kaikkialla Rooman maailmanvallan alueella pakanuus kuoli eräässä muodossa, mutta syntyi uudelleen roomalaiskatolisessa kirkossa. Vanhojen jumalien palvonta jatkui (uudessa muodossa), ja lisäksi jatkui myös näiden jumalien patsaiden palvonta. Joissakin tapauksissa nimettiin täysin samat patsaat, joita oli palvottu pakanajumalina, kristillisiksi pyhimyksiksi. Vuosisatojen aikana tehtiin koko ajan lisää patsaita, niin että Euroopassa on kirkkoja, joissa on jopa kaksi-, kolme- tai neljätuhattakin patsasta.¹³ Yhtä hyvin suurista ja mahtavista katedraaleista, pikku kappeleista, teiden varrella olevista pyhäköistä kuin autojen kojelaudoilta löytyy runsaasti roomalaiskatolisuuden epäjumalia.

Tällaisten epäjumalien käyttö roomalaiskatolisessa kirkossa on jälleen yksi vastaus yrittäessämme ratkaista nykyajan Babylonin mysteeriä; sillä, kuten Herodotos mainitsi, Babylon oli se lähde, josta kaikki epäjumalanpalvonnan järjestelmät levisivät eri kansakuntiin. Joidenkin mielestä saattaa sanan "epäjumala" käyttäminen Neitsyt Marian ja pyhimysten patsaista kuulostaa melko kovalta. Mutta voisiko se olla kokonaan väärin?

Katolisissa kirjoituksissa myönnetään, että pyhimysten kuvia on palvottu monina aikoina ja monien eri kansojen keskuudessa taikauskoisella tavalla. Sellainen epäjumalanpalvelus sijoitetaan kuitenkin usein menneisyyteen Selitetään, ettei tänä valistuneena aikana kukaan sivistynyt ihminen palvo esinettä itseään, vaan sem sijaan sitä, mitä tuo esine edustaa. Tämä on yleensä totta. Mutta eikö se ole totta myös niiden pakanallisten heimojen kohdalla, jotka käyttävät epäjumalia (siis selvästi epäjumalia) demonijumaliensa palvonnassa? Useimmat heistä eivät usko, että epäjumalan kuva tai patsas itse olisi jumala, vaan että se ainoastaan edustaa sitä demonijumalaa, jota he palvovat.

Useat The Catholic Encyclopedian artikkelit yrittävät selittää, että kuvien käyttö on hyväksyttävää sillä perusteella, että ne edustavat Kristusta tai pyhimyksiä. "Heille osoitettu kunnioitus on siirretty niihin esineisiin, jotka edustavat heitä, niin että kuvien ja esineiden kautta, joita suutelemme ja joiden edessä paljastamme päämme ja polvistumme me palvomme Kristusta ja kunnioitamme pyhimyksiä, joita nuo kuvat tai patsaat muistuttavat".¹⁴ Eivät kaikki kristityt ole kuitenkaan vakuuttuneita siitä, että tämä "selitys" on riittävän vahva syy sivuuttaa sellaiset raamatunkohdat kuin 2.Moos.20:4,5: "Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä."

Kun israelilaiset valloittivat Vanhan testamentin aikana pakanallisen kaupungin tai maan, he eivät saaneet omaksua niiden kansojen epäjumalia uskontoonsa. Ne oli tuhottava, vaikka ne olisivat olleet kullalla tai hopealla silattuja!

"Heidän jumaliensa kuvat polttakaa tulessa. Älä himoitse hopeata ja kultaa, joka niissä on, äläkä ota siitä itsellesi mitään, ettet joutuisi sen paulaan, sillä se on Herralle, sinun Jumalallesi, kauhistus." (5.Moos.7:25). Heidän piti "hävittää kaikki" pakanoiden epäjumalien "jumalankuvat, hävittää kaikki heidän valetut kuvansa ja kukistaa kaikki heidän uhrikukkulansa" (4.Moos.33:52).

Neljän ensimmäisen vuosisatansa aikana ei seurakunta käyttänyt Kristuksesta tehtyjä kuvia.
Raamattu ei kuvaa Jeesuksen fyysisiä piirteitä, joiden perusteella Hänestä olisi voitu tehdä Hänen näköisiään maalauksia. Näyttää siis siltä, että Kristuksen samoin kuin Marian tai pyhmysten kuvat ovat taiteilijoiden mielikuvituksen tuotetta. Meidän ei tarvitse kuin tehdä lyhyt tutkimus uskonnollisesta taiteesta, niin huomaamme, että eri vuosisatoina ja eri kansoissa on Kristuksesta tehty hyvin erilaisia kuvia, jotkut jopa erittäinkinerilaisia. On selvää, etteivät ne kaikki voi olla Hänen näköisiään. Sen lisäksi emme enää tunne Häntä "lihan mukaan" (2.Kor,5:16), nyt kun Hän on noussut taivaaseen ja "kirkastettu" (Joh.7:39) ja kun Hänellä on nyt "kirkastettu ruumis" (Fil.3:21), eivät maailman parhaatkaan taiteilijat voisi kuvata Kuningasta Hänen koko kauneudessaan. Ei mikään kuva, ei parhainkaan, voisi koskaan kuvata sitä, miten ihmeellinen Hän todella on!

Alkuun | Osa 1. Babylonin mysteeriuskonto | Osa 2. Äidin ja lapsen palvonta | Osa 3. Marianpalvonta | Pyhäinkuvakulkueet | Marttyyrien ja pyhäinjäännösten palvonnan nousu | Uskonasiaa | Uskonelämä | Seurakunta | Rakennukseksi | Opillista | Arviointia | Historia | Lopun ajat | Kärsivä seurakunta