Jeesus saarnasi valtakunnan evankeliumia. Evankeliumi (kreikankielen sanasta euangelion) tarkoittaa hyvää sanomaa. Raamatussa evankeliumilla tarkoitetaan hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä, jonka kautta voimme pelastua ja periä iankaikkisen elämän uskomalla Häneen, joka kuoli meidän puolestamme, haudattiin, nousi kuolleista, astui ylös taivaaseen ja on tuleva takaisin.
Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus käski opetuslastensa mennä julistamaan valtakunnan
evankeliumia ja tekemään lisää opetuslapsia kaikkialla maailmassa. Paavali, joka oli eräs Hänen lähettämistään, sanoi että jos joku, olkoon ihminen tai enkeli, julistaa jotain toisenlaista evankeliumia kuin mitä hän julistaa, hän olkoon kirottu (Gal.1:8-9). Näillä ankarilla sanoilla halutaan korostaa sitä, miten tärkeää on olla uskollinen Jeesuksen julistamalle evankeliumille.
Ikävä kyllä aivan alusta asti on ollut niitä, jotka ovat väittäneet olevansa Jumalan lähettiläitä, mutta ovat kuitenkin julistaneet vääristeltyä evankeliumia. Koko ihmisten perustamien kirkkojen historian
ajan on julistettu erilaisia muunnoksia oikeasta evankeliumista. Nämä perustajat ovat uskoneet omistavansa paremman totuuden kuin mistä he aikanaan lähtivät. Jotkut kirkot ovat pysyneet lähempänä alkuperäistä evankeliumia kuin toiset, ainakin niiden virallisen tunnustuksen mukaan arvioituina. Monet ovat lisänneet tai poistaneet evankeliumista jotain, niin että on saatu aikaan erilaisia hybridejä. Jotkut kirkot väittävät olevansa se ainoa ja oikea Jeesuksen Kristuksen perustama kirkko; toiset taas sanovat olevansa ennallistettu kirkko, joka on löytänyt vuosisatoja kadoksissa olleet totuudet.
Vaikka aina onkin ollut uskollisten opetuslasten jäännös, ovat monet totuudet olleet populaariteologian ansiosta kadoksissa valtaosalta kristittyjä, mutta nostettu taas esiin jossain myöhemmässä vaiheessa. Tästä on hyvänä esimerkkinä uskonpuhdistuksen esiintuoma pelastus yksin armosta, ja Raamatun auktoriteetti. Senkin jälkeen ovat uskovat löytäneet uudelleen kadoksissa olleita totuuksia pyrkiessään puhdistamaan uskoaan Raamattua tutkimalla.
Meidän aikanamme on kuitenkin silmiemme edessä tapahtumassa suuri luopumus, joka on suurimmaksi osaksi eri kirkkojen traditioiden aikaansaamaa. Nyt julistetaan saarnatuoleista, radiosta ja televisiosta ja jopa lähetyskentillä toisenlaisia evankeliumeja kuin mitä Paavali julisti.
Paavalin nuhteet niille alkukristityille, jotka sanoivat olevansa kuka Apolloksen, kuka Keefaan, kuka Paavalin tai jonkun muun seuraamansa ihmisen kannattajia (1.Kor.1:12) koskevat vielä paremmalla syyllä oman aikamme kristittyjä. Tämänhetkisessä ekumeenisessakin ilmapiirissä määrittelevät useimmat itsensä katolisiksi, luterilaisiksi, baptisteiksi, metodisteiksi tms. Mutta oikea kristitty voi olla vain Jeesuksen Kristuksen. Meidän Herramme ei perustanut uskonnollista järjestöä tai hierarkkista kirkkoa, jonka ammattipapit vakuuttavat heidän oman organisaationsa olevan ainoa, oikea, paras ja täydellisin.
Näistä tosiasioista huolimatta on monien kirkkojen piiristä noussut Jumalan miehiä ja naisia. Ja monien laitoskirkkojen piiristä löytyy hurskas jäännös. Monissa kirkoissa on hurskaita pappeja, jotka haluavat olla evankeliumille uskollisia oman ymmärryksensä mukaan. Monet heistä ovat oman teologisen koulutuksensa vammauttamia. Silti Jumala käyttää heitä edelleen pelastaakseen sieluja valtakuntaansa. Emme saa tuomita heitä kaikkia uskottomiksi. Siitä huolimatta emme voi uskoa sinisilmäisesti heidän edustamiinsa järjestelmiin.
Vaikka useimmat näistä järjestelmistä ovat yhtä mieltä tietyistä oikean evankeliumin pääkohdista, jokaisella niistä on joitakin omia, muista poikkeavia käsityksiä siitä, mitä evankeliumi on.
MITÄ EVANKELIUMI ON?
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi kertoo siitä, miten Jumala pelastaa ihmisen ja luomakuntansa kuolemasta ja rappiosta. Evankeliumin tarkoituksena on perustaa Jumalan valtakunta ihmisten keskuuteen. Suurin osa maailman ihmisistä ei tunne oikeaa Jumalaa. Evankeliumin tarpeellisuus tulee ilmi seuraavassa esitetystä dilemmasta:
Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman. (Ap.t.4:12) Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa.(1. Tim. 2:5-6)
Jeesus tuli näyttämään meille tien Jumalan luo ja avaamaan pääsyn taivaan valtaistuimen luo, niin että voimme tulla rohkeasti Hänen yhteyteensä adoptoituina lapsina:
Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette
saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme Jumalan lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja
Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me
yhdessä myös kirkastuisimme(Room.8:14-17).Jeesus kertoo meille, että voimme pyytää suoraan Isältä kaikkea, mitä tarvitsemme, koska Hän rakastaa meitä:
Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että
teidän ilonne olisi täydellinen.
Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu
teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistaen teille sanomaa Isästä.
Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen
rukoileva Isää teidän edestänne;
sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että olette minua rakastaneet ja uskoneet
minun lähteneen Jumalan tyköä.
Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen
Isän tykö."(Joh. 16:23-28)Jumala on varustanut meidät kaikella ajallisella ja hengellisellä, mitä tässä elämässä tarvitsemme. Jos etsimme ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, saamme kaiken tarvitsemamme (Matt.6:33).
Tämä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tiivistettynä. Mutta evankeliumi sisältää tärkeitä asioita koskien erityisesti omaa vastuualuettamme ja iankaikkista perintöämme Jumalan valtakunnassa. Voidaksemme ymmärtää, mitä meidän vastuualueeseemme kuuluu ja mikä meidän iankaikkinen perintömme on, meidän täytyy ensin ymmärtää, miten evankeliumi ilmenee historiassa, menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.
EVANKELIUMI "VANHASSA TESTAMENTISSA"
Vaikka usein yhdistämmekin evankeliumin Uudeksi Testamentiksi kutsuttuun osaan Raamattua, se löytyy selvästi myös Vanhaksi Testamentiksi kutsutusta osasta. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset selittivät heprealaisten profeettojen kirjoituksia saadakseen aikansa ihmiset uskomaan, että Jeesus nasaretilainen oli luvattu Messias. Vasta noin kuudenkymmenen vuoden kuluttua Jeesuksen maanpäällisestä vaelluksesta saivat Hänen opetuslapsensa valmiiksi ne kirjoitukset, jotka muodostivat "Uudeksi Testamentiksi" kutsutun Raamatun osan. Ensimmäisten uskovien käytössä oli vain "Vanha Testamentti" ja he levittivät evankeliumia tehokkaasti sen avulla.
"Vanhassa Testamentissa" evankeliumi esitetään ensimmäisen kerran Jumalan Aatamille ja Eevalle antamassa lupauksessa heidän langettuaan käärmeen (saatanan) vietteleminä. Heille luvattiin Vapahtaja, joka tuhoaisi saatanan voiman:
Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien
karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja
tomua syömän koko elinaikasi.
Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä
välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
(1.Moos. 3:14-15)
Vaimon siemen ei tarkoita pelkästään ihmistä, vaan Häntä, joka oli tuleva Jumalan tyköä ja
murskaava käärmeen hahmossa esiintyneen saatanan pään. Käärmeen pään murskaaminen
tarkoittaa hänen valtakuntansa murskaamista maan päällä ja Jumalan valtakunnan asettamista sen sijaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, jonka piti toteutua Aatamin luomisen kautta. Sen takia oli välttämätöntä, että käärme (saatana) ensin pistäisi vaimon siementä (Kristusta) kantapäähän.
Pisto kantapäähän ei olisi seurauksiltaan kuolettava, vaan hetkellinen; sen sijaan pään
murskaaminen aiheuttaa kuoleman ja viittaa saatanan lopulliseen kukistumiseen.
Tämä oli Jumalan ensimmäinen lupaus Vapahtajasta, joka toisi sovituksen luomakunnan ja Luojan välille. Muissakin "Vanhan Testamentin" kirjoituksissa puhutaan tulevasta Vapahtajasta. Jesaja kuvaa havainnollisesti Messiaan kärsimystä ja kuolemaa meidän syntiemme edestä ja samoin myös niitä siunauksia, jotka Häneen uskovat voisivat niiden perusteella omistaa:
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.(Jes. 53:4-12)
Apostoli Pietari viittaa Jesajaan evankeliumia selittäessään:
Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut", joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut". (1. Piet. 2:21-24)
Koska Jeesus oli kuuliainen taivaallisen Isänsä pelastussuunnitelmalle, hän saa hallita Valtakunnassa yhdessä uskollisten alamaistensa kanssa. Tämä lupaus on se valtakunnan evankeliumi, josta Jeesus puhui ja jota Hän käski opetuslastensa julistaa.
Muinainen Israel ymmärsi sen, että Jumala perustaisi valtakuntansa maan päälle. Jeesuksen
opetuslapset, jotka uskoivat hänen olevan luvattu Messias, kysyivät Häneltä milloin Hän
palauttaisi kuningaskunnan Israelille:
Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"(Ap.t. 1:6)
Jeesuksen vastaus osoitti, että sen aika ei ollut vielä, mutta että Hänen seuraajiensa tuli julistaa evankeliumia kunnes Hän palaa:
Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".(Ap.t.1:7-8)
Koko Raamattu -- sekä "Vanha Testamentti" että "Uusi Testamentti" -- kertoo Jumalan pelastussuunnitelmasta. Se kertoo siitä, miten ihminen lankesi pois Jumalan yhteydestä; ihmisen syntisestä luonnosta, joka ilmenee ihmisen pahoista teoista kautta koko historian; ihmisen kykenemättömyydestä nostaa itseään oman syntisen luontonsa yläpuolelle ja palauttaa yhteyttä Jumalaan, olkoon hänen elämänsä hänen omissa tai muiden silmissä miten oikeamielistä tahansa. Raamattu kertoo Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan siitä huolimatta, että ihminen on hylännyt Jumalan; Jumalan ihmiselle valmistamasta tiestä löytää takaisin Jumalan yhteyteen ei ainoastaan Jumalan ystävänä, vaan adoptoituna lapsena; iankaikkisesta perinnöstä, joka on varattu niille, jotka haluavat hyväksyä Jumalan pelastustien.
Evankeliumi kerrotaan ensi kerran "Uudessa Testamentissa" Jeesuksen fyysistä ruumista kantavalle Marialle annetussa lupauksessa:
Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan
edessä.
Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi
Jeesus.
Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala
antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnnallansa
ei pidä loppua oleman."(Luuk.1:30-33)Kun Maria oli synnyttänyt esikoisensa enkelin antaman profetian mukaisesti, Jumalan valtakunnan evankeliumi julistettiin alhaisille paimenille, jotka olivat paimentamassa lampaitaan lähistöllä:
Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren
ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin
kaupungissa.
Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät
Jumalaa ja sanoivat:
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä
on hyvä tahto!"(Luuk. 2:10-14)Jumalan valtakunnan lähettiläinä enkelit julistivat Jumalan pelastussuunnitelman langenneelle ihmiselle. Se on "hyvä uutinen", Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jota kutsutaan myös valtakunnan evankeliumiksi.
Emme voi jättää Jeesuksen Kristuksen evankeliumista pois valtakunnan evankeliumia, joka viittaa Jumalan valtakuntaan (jota kutsutaan myös taivasten valtakunnaksi ja Kristuksen valtakunnaksi), sillä ne ovat yksi ja sama. Kuitenkin monet nykyajan evankeliumin julistajat jättävät evankeliumista pois valtakuntaa koskevan osan ja keskittyvät pelkästään hengelliseen pelastukseen. Näin tehdessään he eivät selitä kaikkea, mitä pelastus sisältää ja asettavat siten esteitä niiden toivolle ja palvelutyölle, jotka ottavat vastaan heidän evankeliuminsa.
Täydelliseen evankeliumiin kuuluu Jumalan koko pelastussuunnitelma, joka ei koske ainoastaan ihmistä, vaan koko luomakuntaa. Joka ei ymmärrä, mitä valtakunnan evankeliumi merkitsee, ei ymmärrä täysin myöskään sitä, mitä se merkitsee nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Jeesuksen kuolema ihmiskunnan syntien sovittamiseksi ei koske vain ihmistä, vaan sen ensisijainen tarkoitus on palauttaa Jumalan valtakunta maan päälle, johon ihminenkin kuuluu. Samalla kun tiedostamme, että meidät on pelastettu Jeesuksen uhrikuoleman ansiosta, meidän pitäisi myös ymmärtää mitä varten meidät on pelastettu. Tästä tarkoituksesta kuulee nykyään harvoin puhuttavan evankeliumin julistuksen yhteydessä.
On Jumalan armoa, että moni on pelastunut, vaikka heille on julistettu vajaata evankeliumia. Mutta moni on myös estynyt hengellisessä kasvussaan, koska heidän hengelliset johtajansa eivät ole selittäneet, mitä kaikkea evankeliumiin kuuluu koskien sekä siunauksia että vastuuta. Sillä Kristukseen sitoutuminen tuo mukanaan myös vastuuta.
Tämä on evankeliumi Jumalan sanan mukaan. Se on esitetty tiivistetysti Joh. 3:16:ssa.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Vaikka tämä onkin hyvä tiivistelmä evankeliumista, se ei sisällä koko evankeliumia. Sillä täysi evankeliumi kertoo sen, miten ihminen pääsee Jumalan valtakuntaan ja mikä niitä odottaa, jotka pääsevät sinne ei ainoastaan tässä maailmassa, vaan myös tulevassa.
Vastatessaan opetuslastensa kysymykseen siitä, milloin Hän tulisi takaisin ja mitkä olisivat merkkejä tämän nykyisen maailmanajan päättymisestä, Jeesus vastasi, että mm. "tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu."(Matt. 24:14)
Mikä on 'valtakunnan evankeliumi'? Miten usein kuulemme nykyään tuon sanayhdistelmän, kun "evankeliumia" julistetaan saarnastuoleista? Miten usein opetetaan Jumalan valtakunnasta ilman ajattelemattomia ajatusrakennelmia siitä, miten ihminen muka pystyttäisi vanhurskautta maan päälle ennen Jeesuksen fyysistä läsnäoloa?
On syntynyt kultteja, jotka väittävät, että heidän uskonnollinen järjestelmänsä on Jumalan valtakunta tai Jumalan valtakunnan ainoa edustaja. Tällaisia ovat mm. edesmenneen Herbert W. Armstrongin Maailmanlaajuinen Jumalan kirkko, Vartiotorniseura (Jehovan todistajat), Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (mormonikirkko) ja näistä kaikista pahamaineisin roomalaiskatolinen kirkko. Kaikilla näillä on oma käsityksensä valtakunnan evankeliumista ja kukin niistä uskoo, että vain he perivät valtakunnan. Jotkut niistä suovat ulkopuolisille mahdollisuuden päästä asumaan Jumalan valtakuntaan, mutta ei sen perillisiksi. Kaikki nämä ovat väärässä, sillä mikään ihmisen pystyttämä järjestelmä ei voi periä Jumalan valtakuntaa, vain Jumalan pyhät perivät sen riippumatta siitä, mihin uskonnolliseen suuntaukseen he kuuluvat.
Vaikka valtakunnan evankeliumista osallisiksi lukeutuvia on paljon, siitä kuulee harvoin, jos koskaan edes raamatullisimmissakaan kirkoissa.
Kuulemme, että Jeesus kuoli syntiemme puolesta. Kuulemme, että "pelastumme" kun "otamme vastaan" Hänet henkilökohtaisena Vapahtajanamme. Jotkut jopa tekevät eron sen välillä onko Jeesus Herra tai Vapahtaja, niin että siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että Jeesus voi olla Vapahtaja olematta Herra. Mutta Raamatun mukaan Jeesus on "herrain Herra ja kuningasten Kuningas"(Ilm. 17:14). Jos aiomme päästä Hänen valtakuntaansa, meidän on otettava Hänet vastaan Herranamme. Jeesus nuhteli niitä, jotka kutsuivat Häntä herraksi, mutta eivät totelleet Häntä:
Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä
minä sanon?(Luuk. 6:46)
Harvoin selitetään mitä "pelastettu" todella tarkoittaa, paitsi että hän saa elää iankaikkista elämää Kristuksen kanssa. Jeesuksesta tuli ihmisen pelastaja, jotta Hän voisi olla ihmisen Herra. Näitä kahta roolia ei voi erottaa toisistaan! Silti monet nykyään esitettävät evankeliumit korostavat ainoastaan Jeesusta pelastajana, mutta kieltävät sen, että Jeesus on otettava vastaan myös Herrana. Tällä tavoin ihminen jää syntiensä valtaan eikä pysty elämään vanhurskaasti Jumalan valtakuntaa varten.
Nykyajan vääristellyt evankeliumit tarjoavat meille vain puolievankeliumia, neljännesevankeliumia ja joissakin tapauksissa nollaevankeliumia. Tämän seurauksena kirkot maallistuvat ja niiden jäsenet ovat heikkojen johtamia heikkoja. Nämä nollaevankeliumit antavat väärän rauhan. Ne ovat jättäneet evankeliumistaan niin paljon pois, että sitä voidaan kutsua "toisenlaiseksi evankeliumiksi" kuin mitä Paavali julisti.
Meidän on varottava kuvittelemasta, että evankeliumi löytyy ainoastaan Paavalin opetuksesta. Hän julisti evankeliumia "Vanhan Testamentin" kirjoitusten pohjalta. Tästä syystä hän todennäköisesti opetti paljon enemmän kuin kirjoitti, olivathan hänen kirjeensä kirjoitetut uskovien seurakunnille, joihin kuuluvat olivat tunnustavia kristittyjä. Hänen ei tarvinnut kirjoittaa enää sitä, mitä hän oli heille opettanut. Sen sijaan hän piti tarpeellisena varoittaa niistä, jotka julistaisivat toisenlaista evankeliumia kuin mitä hän oli heille alunperin julistanut.
Täysi evankeliumi löytyy koko Jumalan sanasta. Ei voida irrottaa tiettyjä lauseita, eristää niitä muusta Jumalan sanasta ja sanoa: "tämä on evankeliumi". Joku jae tai raamatunkohta saattaa olla hyvä tiivistelmä evankeliumista, esim. Joh. 3:16, mutta koko evankeliumi on paljon enemmän kuin mikään raamatunkohta voi tuoda esiin irrotettuna muusta Raamatusta.
Valtakunnan evankeliumi on evankeliumi, joka lupaa hallintavallan maassa, jonka ylimpänä hallitsijana on Jeesus. Jumalan valtakunta on oikeastaan siellä, mistä jumalattomuus on karkotettu. Se on valtakunta, joka tuli ihmisen luomisen kautta, joka on ollut tulossa Jumalan pelastussuunnitelman kautta,joka tuli nähtäväksi Jeesuksen Nasaretilaisen elämässä, on koko ajan tulossa todellisen evankeliumin julistuksen kautta, toteutuu Jeesuksen hallitessa fyysisesti maan päällä ja huipentuu uusiin taivaisiin ja uuteen maahan, kun Jumala siirtää valtaistuimensa taivaasta maahan, kun kaikki pahuus on poistettu.(Ilm. 21:1-8)
Tarkastelkaamme kutakin näistä Jumalan valtakunnan ilmentymistä osana evankeliumia:
Kun Jumala loi ihmisen, Hän valtuutti hänet hallitsemaan maata ja täyttämään sen:
Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme ja vallitkoot he meren
kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka
maassa matelevat".
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja
naiseksi hän loi heidät.
Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää
ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja
taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". (1.Moos.1:26-28)Antamalla maan hallintavallan ihmiselle Jumala perusti valtakuntansa keskelle saatanan aluetta. Raamatussa ei kerrota kaikkea saatanan lankeamisesta, mutta profeetta Jesaja antaa meille siitä käsityksen Tyyron kuninkaasta lausumassaan valituksessa:
Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan
syösty, sinä kansojen kukistaja!
Sinä sanoit sydämessäsi:'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä
istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan.
Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'
Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan.(Jes.14:12-15)
Tyyron kuningas oli omien sanojensa mukaan korottanut itsensä Jumalan yläpuolelle. Jesaja vertasi profeetallisesti Tyyron kuningasta Lusiferiin, "valontuojaan", jota kutsuttaisiin saatanaksi, "tuhoojaksi". Paavali kertoo, että saatana tulee valkeuden enkelinä ja hänen palvelijansa vanhurskauden palvelijoina (2.Kor.11:14-15).
Valtakunnan evankeliumia, johon sisältyy sekä Jumalan luomistyö että Hänen valmistamansa pelastus, ei voida julistaa tuomatta esiin totuutta ihmisen langenneesta tilasta, joka tarvitsee pelastajaa. Koska Aatami lankesi saatanan houkutukseen, kaikki Aatamin jälkeläiset ovat kadotettuja syntisiä, jotka eivät kykene palaamaan takaisin Jumalan yhteyteen eivätkä hallitsemaan maata vanhurskaasti.
Ihminen hallitsee edelleen maata ja eläinkuntaa, mutta hänen hallintansa on turmeltunutta ja häntä itseään hallitsevat mitä suurimmassa määrin pahat henkivallat ohjaten häntä näkymättömästä maailmastaan.
Saatana on tämän maailmanjärjestelmän jumala (2.Kor.4:4). Tämän takia maailmanjärjestelmä on hyvin turmeltunut, niin ettei se ole pelastettavissa, koska se on saatanan luoma. Mutta Jumalalla on keino tuhota saatanan nykyinen maailmanjärjestelmä ja perustaa sen sijaan oma maailmanjärjestelmänsä, jossa vanhurskaus asuu. Tämä keino on Jeesus Kristus, joka tuli pelastamaan kadotetusta ihmiskunnasta sen uskollisen jäännöksen, joka tulee hallitsemaan Hänen kanssaan uutta maanpäällistä valtakuntaa. Ensimmäinen vaihe Jumalan valtakunnan perustamisessa oli ihmisen luominen.
Jumalan valtakunta on ollut nähtävillä kautta historian niissä vanhurskaissa, jotka ovat totelleet Jumalaa keskellä syntistä maailmaa. Ihmiskunnan turmeltuessa yhä enenevässä määrin vain Nooa oli vanhurskas Jumalan silmissä. Kertomus Nooasta on paljon enemmän kuin kertomus eräästä miehestä ja hänen perheestään, jotka pelastuivat koko maailman peittäneen tulvan tuhoista. Ikävä kyllä tuota kertomusta kerrotaan lähinnä vain lasten pyhäkouluissa ja keskitytään enimmäkseen eläimiin, jotka otettiin arkkiin mukaan. Mutta ilman Nooaa ja Jumalan armoa ihmisen osuus Jumalan valtakunnassa olisi päättynyt vedenpaisumukseen.
Jumala puuttui tilanteeseen ennen kuin ihmissuku turmeltui kokonaan. Jumala ei kuitenkaan sallinut sen tapahtua Aatamille ja Eevalle antamansa lupauksen takia. Ellei tuota lupausta olisi annettu eikä Nooaa olisi havaittu vanhurskaaksi, Jumala olisi hävittänyt ihmissuvun kokonaan:
Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän
sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi
sydämessänsä.
Ja Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että
karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni".
Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.(1.Moos.6:5-8)
Tämä kertoo meille, ettei ihmisen pelastus ole evankeliumin keskeisin kohta. Sen merkitys on sen sijaan ensisijaisesti Jumalan valtakunnan perustamisessa maan päälle. Evankeliumin keskeisin kohta on koko luomakunnan—ei ainoastaan ihmisen—pelastus.
Ymmärrän, että tämä saattaa tuntua monista rienaukselta. Tämä johtuu siitä, että kirkot ovat keskittyneet vain ihmiseen ja sivuuttaneet Jumalan valtakunnan. Tämä ei silti vähennä Jeesuksen ihmeellisen pelastustyön merkitystä; se vain tuo esiin sen, että Jumalan tarkoitus ihmisen pelastuksessa on näkyvän valtakunnan perustaminen maan päälle. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on motiivina tähän Jumalan suunnitelmaan, joka on ollut olemassa jo maailman perustamisesta asti. Eli ellei Nooaa olisi havaittu uskolliseksi eikä Jumala olisi luvannut lähettää ihmiskunnalle Vapahtajaa, ihmiskuntaa ei enää olisi olemassa.
Jumalan lupauksen siitä, että vaimon siemen murskaisi käärmeen pään, piti toteutuman. Siksi Jumala pelasti Nooan ja hänen perheensä sekä myös jäännöksen eläinkunnasta, niin että Hänen ihmiselle antamansa lupaus voi toteutua.
Nooa on Jumalan valtakunnan patriarkka vedenpaisumuksesta lähtien. Hänelle annettiin sama kehotus kuin Aabrahamillekin olla hedelmällinen, lisääntyä ja täyttää maa (1. Moos.9:1). Toisin sanoen Jumala käski Nooan olla Jumalan valtakunnan edustaja maan päällä keskellä saatanan valtakuntaa.
Aina Nooan ajoista Jumalan valtakunta on ollut nähtävänä langenneen ihmiskunnan keskellä lupaukseen uskovassa uskollisessa jäännöksessä. Vuosituhansien ajan Jumalan profeetat ovat toistaneet tuota lupausta. Hänen profeetoistaan Mooses oli ensimmäinen, joka julisti, että Israel olisi pappisvaltakunta, jos se tottelisi Jumalaa:
Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun
omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun.
'Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.' Sano nämä sanat
israelilaisille."
Kun Mooses tuli takaisin, kutsui hän kokoon kansan vanhimmat ja puhui heille kaikki ne
sanat, jotka Herra oli hänen käskenyt puhua.(2. Moos.19:5-7)Pietari soveltaa tätä profetiaa niihin, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen:
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa,
julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen
valkeuteensa;
te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen
"ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".(1. Piet. 2:9-10) Jo ennen Moosesta -- itse asiassa jo ennen Israelin syntyä -- Jumala valitsi miehen, jonka kautta lupaus pelastuksesta voisi toteutua. Kaldean Uurista kotoisin oleva Aabraham oli mies, jolla oli normaalit intohimot. Hänellä oli vikansa kuten meillä kaikilla. Hän luotti kuitenkin Jumalaan; hänellä oli usko, joka miellytti Jumalaa. Tavalliselta ihmiseltä vaadittaisiin suurta uskoa luottaa lupauksiin, jotka Jumala Aabrahamille antoi.
Koska Abram (hepr. 'korkea isä') totteli Jumalaa, Jumala muutti hänen nimensä Aabrahamiksi (kansojen paljouksien isä), sillä hänestä polveutuisi monia kansakuntia, niin että hänen jälkeläistensä määrää voitaisiin verrata taivaan tähtiin ja rantahiekkaan (1.Moos.22:17).
Yksi valtakunta tulisi olemaan se keino, jonka avulla Jumalan valtakunta tulisi ilmi muulle maailmalle. Aabrahamin poika Iisak ja hänen poikansa Jaakob (jonka nimen Jumala muutti myöhemmin Israeliksi) jatkoivat sitä sukupolvien ketjua, jonka kautta lupaus toteutuisi. Tuo ketju huipentuisi Israelin kahteentoista sukukuntaan ja Messiaaseen, joka syntyisi Juudan sukukuntaan.
Jotta Israel voisi toteuttaa Jumalan suunitelman, Hän teki erityisen liiton Mooseksen kautta Israelin kahdentoista sukukunnan kanssa. Tuon liiton perusteella kaikki israelilaiset olivat Jumalan valtakunnan alamaisia riippumatta siitä, olivatko he uskollisia liitolle. Miksi? Koska Israelin kansa oli Jumalan valtakunnan näkyvä ilmentymä maan päällä—ainoa teokratia kautta koko historian. Eikä mitään toista teokratiaa tule olemaan ennen kuin Jeesus palaa takaisin perustamaan sen uudestaan ja hallitsemaan sitä fyysisesti maan päällä.
Jumalan liitto Israelin kanssa sisälsi siunauksia, jotka seuraisivat Jumalan antaman lain noudattamisesta ja myös kirouksia, jotka olisivat seurausta tottelemattomuudesta.
Monia askarruttaa se, miten Jumala on kohdellut Israelia pitäessään koko kansaa vastuussa yksilöiden synneistä. Kansa joutui kärsimään, kunnes synnit oli käsitelty. Hän ei säästänyt vanhurskaita joutumasta vankeuteen, kun kansa oli joutunut niin harhaan, että Jumala joutui karkottamaan sen siitä maasta, joka sille oli luvattu ja annettu. Alunperin Aabrahamille ja myöhemmin uudestaan Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen tähden Jumala ei valinnut toista kansaa, jonka kautta Hänen pelastussuunnitelmansa toteutuisi.
"Vanha Testamentti" on muistiinkirjoitettu kuvaus siitä, miten Jumalan suunnitelma toteutui Israelin kansan kautta, josta syntyisi Jeesus, ihmiskunnan Vapahtaja ja joka hallitsisi tulevaa Jumalan valtakuntaa maan päällä. Israelia ei valittu sen perusteella, että se olisi vanhurskaampi kuin muut kansat. Se valittiin Aabrahamin uskollisuuden takia ja koska Jumala lupasi hänelle, että Vapahtaja olisi syntyvä hänen siemenestään (1. Moos. 15:6;22:18).
Eivät kaikki muinaisen Israelin kansalaiset pelastuneet; vain ne pelastuivat, jotka uskoivat Vapahtajaan ennenkuin edes tiesivät kuka hän olisi. Jokaiselle israelilaiselle ei oltu taattu automaattista pelastusta; kansa oli valittu siksi kanavaksi, jonka kautta Messias syntyisi. Kun Hän syntyi, Hänessä toteutuivat kaikki Häneen viittaavat profetiat.
Vaikka suurin osa valtakunnan kansalaisista petti liiton, Jumala säästi vanhurskaan jäännöksen—lähinnä Juudan heimosta (juutalaiset)—ja salli heidän palata takaisin maahansa. Suurin osa muiden heimojen jäsenistä sulautui muihin kansoihin. Kuningas esiintyi ensimmäisen kerran tuon jäännöksen—ja erityisesti Juudan heimon—kautta.
Profeetta Malakia ennusti päivästä, jolloin erityinen profeetta ilmoittaisi Jumalan Messiaan (Voidellun) tulosta. Tämä Voideltu toisi Jumalan valtakunnan täydellisesti ihmisten nähtäväksi:
Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri
ja peljättävä.
Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän
isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.
(Mal. 4:5-6) Kun Malakia lausui tämän profetian, Elian kuolemasta oli kulunut vuosisatoja. Täten tämä profetia tarkoitti tulevaa aikaa, jolloin Elia tulisi jälleen julistamaan Herran ilmestymisen päivää.
Jeesus viittasi tähän Malakian profetiaan puhuessaan Johannes Kastajasta, joka tuli julistamaan Elian hengessä, että Jumalan valtakunta oli ilmestynyt Jeesus Nasaretilaisen persoonassa:
Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän
on valmistava tiesi sinun eteesi'.
Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa
kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan,
ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti;
ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.(Matt.11:10-14) Kreikankielen 'Elias' vastaa heprean 'Eliaa'. Johannes Kastaja esiintyi ennen Jeesus Nasaretilaista ja julisti, että Jumalan valtakunta oli käsillä ja että Jeesus oli Jumalan lähettämä Messias.
Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa
ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".
Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa:
'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'.(Matt.3:1-3)
Jeesus toisti Johanneksen julistuksen:
Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten
valtakunta on tullut lähelle".(Matt.4:17)Myöhemmin Jeesus lähetti kaksitoista apostoliaan käymään läpi Israelin ja julistamaan samalla tavalla:
Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos
saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja
kaikkinaista raihnautta.
Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota
kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob, Sebedeuksen poika, ja
Johannes, hänen veljensä, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus,
publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus. Nämä
kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain
luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin,
vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.
Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'.
Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos
riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.(Matt.10:1-8)Jeesus ei tehnyt ihmeitä vain ihmeiden vuoksi eikä osoittaakseen voimaa voiman vuoksi. Ne todistivat Jumalan valtakunnan todellisuudesta ja että hän oli sen edustaja. Hän riisti saatanan valtakunnalta sen voiman tehdäkseen tyhjäksi saatanan teot, varsinkin sellaiset, jotka johtavat syntiin:
Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti.
Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
(Joh.3:8)Jeesuksen tekemät ihmeet ennakoivat sitä kansojen parantumista, joka tapahtuisi tämän aikakauden lopulla, kun Jeesus palaisi takaisin perustamaan näkyvän hallituksensa maan päälle. Todisteena hänen vallastaan saatanankin yli olivat ne ihmeet, joita hän teki.
Kun Johannes Kastaja lähetti opetuslapsiaan tiedustelemaan Jeesukselta, oliko hän Kristus vai pitäisikö heidän odottaa jotakuta toista, Jeesus vahvisti, että hänen tekemänsä ihmeet olivat Jumalan valtakunnan evankeliumin julistusta:
Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä
kuulette ja näette:
sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat,
ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.
Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."(Matt.11:4-6)Autuaaksijulistamisissaan Jeesus selitti ihmisille Jumalan valtakuntaa ja mitkä lupaukset odottaisivat niitä, jotka tottelisivat Valtakunnan evankeliumia:
Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen
opetuslapsensa hänen tykönsä.
Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on
taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja
valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he
vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.(Matt. 5:1-12)Nämä sanat antavat toivoa vanhurskaille, jotka kärsivät uskonsa takia tässä maailmassa. Autuaaksijulistamiset puhuvat Jumalan valtakunnasta, joka on tuleva maan päälle Jeesuksen Kristuksen näkyvästi ja henkilökohtaisesti hallitessa sitä. Miten muuten voisivat hiljaiset periä maan? Jeesuksen sanat eivät lupaa erilaisia siunauksia erityyppisille ihmisille. Hengellisesti köyhiä ei erotella rauhantekijöistä eikä nöyriä eroteta puhdassydämisistä. Todellinen uskova on kaikkea tätä. Ja kaikki nämä siunaukset on luvattu pyhille heidän periessään tulevan Taivasten Valtakunnan maan päällä.
Paavali puhuu tästä 2.Kor.13:5:ssä kehottaessan meitä tutkiskelemaan itseämme, olemmeko uskossa.
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne,
että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.Paavali ei ainoastaan kehottanut meitä kysymään itseltämme, mitä uskomme ja miksi uskomme niin; hän kehotti meitä tutkiskelemaan, täyttääkö elämämme ne jumalalliset vaatimukset, jotka on asetettu, jotta on kelvollinen perimään Jumalan valtakunnan, kun Jeesus tulee takaisin. Niille, jotka ovat Hänen valtakuntansa kuuliaisia kansalaisia, on varattu monia siunauksia ja he saavat hallita kansoja Hänen kanssaan:
...pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen.
Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan
vallan hallita pakanoita,
ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään
-- niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain --
ja minä annan hänelle kointähden.(Ilm.2:25-28)Armossaan Jumala pitää huolen niistäkin uskovista, joiden palvelutyö on ollut vajaata. Vaikka he menettävät palkkansa, he eivät silti menetä pelastustaan:
Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan
tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka
hän sille rakentaa.
Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus
Kristus.
Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä,
puusta, heinistä tai oljista,
niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa
ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva,
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.(1.Kor.3:10-15)
Jotkut tulkitsevat nämä jakeet väärin -- että vain synnin seurauksena voi menettää palkan valtakunnassa. Tällöin suhtaudutaan Jumalalta saatavaan palkkaan liian kevyesti ja samalla rinnastetaan synti ja arvottomat teot. Mutta Jumalan huolenpito palkatta jääneistä ei koske katumatonta syntiä, vaan se tarkoittaa sitä, ettei ole tehty työtä Jumalan valtakunnan hyväksi. Me rakennamme työmme (palvelutyön Jumalan valtakunnassa) yhdelle perustukselle, joka on Jeesus Kristus. Voimme rakentaa kultaa, hopeaa ja kallisarvoisia kiviä uskollisesti palvellen tai puuta, heinää ja olkia tekemällä työtä lihassa -- ts. "vanhurskauden" tekoja epäpuhtain motiivein tai Jumalan tahdon ulkopuolella. Ne kaikki ovat hyviä töitä ja perustuvat Jeesuksen laskemalle perustukselle, mutta vain teot, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia, saavat iankaikkisen palkan. Kaikki muu palaa, vaikka itse palvelija pelastuu ikäänkuin tulen läpi.
Eräs veli kuvasi kerran viimeksimainittua tilannetta ikäänkuin joutuisi Jumalan eteen kuin kärvennetty kananpoika. Miten häpeällistä se onkaan, vaikka pääseekin osalliseksi iankaikkisesta pelastuksesta. Vaikka he pääsevät valtakuntaan, he eivät saa ehkä mitään palkkaa tai vain vähän.
Jeesuksen Kristuksen laskemalle perustukselle tehdyt työt, joista saadaan palkkaa tai sitten ei, eivät ole sama asia kuin tahallinen synti, joka johtaa tuomioon ja Jumalan valtakunnan ulkopuolelle jäämiseen. Vaikka on synti tehdä vanhurskauden tekoja lihassa, ei siinä silti ole kysymys samasta kuin tahallisissa, ilmiselvissä synneissä kuten haureudessa, aviorikoksessa, murhassa, valehtelemisessa tai varastamisessa henkilökohtaisen edun saamiseksi tai muissa selvästi vanhurskaudenvastaisissa teoissa.
Kun Jeesus sanoi fariseuksille, että Jumalan valtakunta on "sisällisesti teissä" (Luuk 17:21), Hän tarkoitti, ettei valtakunta tullut sinä aikana fariseusten odottamalla tavalla; se on jokaisessa ihmisessä sisällisesti siinä mielessä, että valtakunta hallitsee jokaista yksilöä tuomitsemalla kunkin uskon tai uskon puutteen. Se tulee kuitenkin näkyvällä tavalla maan päälle vasta, kun Jeesus tulee toisen kerran, ei sitä ennen.
Älä anna pettää itseäsi ajatuksella, että syntiin voidaan suhtautua kevyesti Jumalan valtakunnassa. Jumalan tuomio on varattu niille, jotka jatkavat tahallista syntiä, koska he eivät ottaneet vastaan Hänen rakkauttaan, joka ilmenee siinä, että se vakuuttaa meidät synnistä ja jopa rankaisee siitä.
Joka kerran kun todellista evankeliumia julistetaan, Jumalan valtakunta tulee ilmi maan päällä. Se tulee joka kerran, kun uusi sielu tulee osalliseksi Jumalan armosta uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Se tulee joka kerta, kun Kristukseen uskova osoittaa tottelevaisuutta Jumalan lakia kohtaan rakastamalla lähimmäistään. Sillä rakkaus on lain ruumiillistuma:
...ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:
"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
Niin Jeesus sanoi hänelle:'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja
kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Matt.22:35-40)
Tämän takia Jeesus sanoi, etteivät hänen käskynsä ole raskaat. Meidän ei tarvitse keskittyä lain yksityiskohtiin; meidän tulee vain rakastaa Jumalaa koko sydämestämme ja koko sielustamme ja koko mielestämme sekä lähimmäistämme kuten itseämme. Jos teemme näin, emme tee syntiä.
Oikeastaan laki on pantu syrjään siinä mielessä, että sitä enää tarvittaisiin pitämään meitä pois synnistä. Sen sijaan se kertoo meille, mikä miellyttää Jumalaa ja miten voimme osoittaa rakkauttamme Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Mutta lain sijasta uskovissa on Pyhä Henki, joka ohjaa heitä kaikkeen totuuteen Jumalan sanan tutkimisen kautta. Jumalaa todella rakastava sydän inhoaa syntiä ja pitää rakkauden lain, niin ettei tahallaan ole tottelematta Jumalan sanaa.
Koska Kristus on jo uhrannut itsensä, meidän ei tarvitse enää noudattaa seremonia- tai uhrilakeja, jotka viittasivat Kristukseen. Niiden noudattaminen olisi syntiä, koska se osoittaisi, ettemme usko Kristuksen sovitustyön riittävyyteen. Tämä on legalistille ylivoimainen ratkaistava, koska näiden lakien noudattaminen on rakkauden lain rikkomista. Paavali sanoi, että ne, jotka vaativat vastauskoontulleita ympärileikkauttamaan itsensä, olivat lainrikkojia. He pitivät ympärileikkausta pelastuksen edellytyksenä (Room.2:23-29).
Voimme osallistua Jumalan valtakunnan tuomiseen maan päälle rakastamalla Jumalaa ja ihmisiä. Tuo rakkaus käskee meitä levittämään Jumalan sanan totuutta, niin että toisetkin pääsevät osallisiksi Jumalan rakkaudesta uskon kautta.
Tällä hetkellä Jumalan valtakunta on maailman nähtävissä ainoastaan Jumalan ihmisten elämässä. Me olemme Jumalan valtakunnan lähettiläitä maailman valtakunnissa ja ihmisille: me kerromme heille uutisia Jumalan valmistamasta sovituksesta.
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on
kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta
ja antanut meille sovituksen viran.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille
heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä
tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.(2.Kor.5:17-21)
Mihin ikinä astumme jalkamme, siellä Jumalan valtakunta ilmenee maan ihmisten keskellä. Olemme ennen kaikkea Taivaan kansalaisia ja vasta toissijaisesti sen maan kansalaisia, jonka kansalaisiksi meidät on merkitty. Ensiksimainittuun kuulumme hengellisessä mielessä ja sille olemme ensisijaisesti vastuussa myös maallisissa asioissa; viimeksimainitulle meidän on osoitettava kuuliaisuutta vain siinä tapauksessa, ettei se ole ristiriidassa taivaan kansalaisuutemme kanssa.
Voimme vedota maalliseen kansalaisuuteemme niinkuin Paavalikin teki (Ap.t.22:24-30) suojellaksemme itseämme tai lähettilääntehtävämme parhaaksi. Emme saa kuitenkaan käyttää toisia hyväksemme henkilökohtaisen edun tavoittelemiseksi tai kapinoida maallista hallitusta tai hallintoa vastaan.
Tärkeintä Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovina on todistuksemme; emme saa tahrata todistustamme skandaalilla. Me tottelemme maan lakeja; me maksamme veromme; me rakastamme jokaista; emme kosta pahaa pahalla. Nämä asiat ovat olennaisen tärkeitä, jotta ne, jotka ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolella, saavat hyvän käsityksen. Tämä koskee erityisesti niitä, joilla on johtava asema Jumalan kansan keskuudessa. Mutta näitä vaaditaan kaikilta Herran omilta (1.Tim.3:7; 1.Piet.2:11-25).
Eräs rakas veli Kristuksessa esitti tämän runon esimerkkinä siitä, että olemme eläviä evankeliumeja:
Joka päivä kirjoitat evankeliumia
tekemällä ja puhumalla.
Muut lukevat mitä kirjoitat,
niin hyvän kuin pahankin.
Mikä onkaan sinun evankeliumisi?Kristuksen lähettiläinä sanomamme on rauha ja sovinto. Lähettiläät eivät kiihota kapinaan niitä ihmisiä vastaan, joiden luo heidän hallituksensa on lähettänyt heidät. He eivät myöskään käytä väärin niitä etuja, jotka kuuluvat heidän tehtävänsä hoitoon. Sen sijaan he toimivat oman hallituksensa etujen mukaisesti. He toimivat rauhanomaisesti sen kansan keskuudessa, johon heidät on lähetetty voittaen siten omalle hallitukselleen uskollisia alamaisia.
Emme voi määrätä sitä, miten muut kohtelevat meitä, mutta voimme määrätä sen, miten itse kohtelemme muita. Jumalan sana ei anna Hänen omilleen mahdollisuutta kapinaan tai epärehellisyyteen:
Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien
ihmisten edessä.
Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu
on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".
Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä,
sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".
Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.(Room.12:17-21)
Ennen kuin Herra tulee takaisin perustamaan valtakuntaansa maan päälle, on odotettavissa suuri tapahtuma, josta Raamatussa käytetään nimitystä "elävä toivo" (1.Piet 1:3). Tuo tapahtuma on kaikkien Kristuksessa Jeesuksessa olevien ruumiillinen ylösnousemus.
Kun Jeesus sanoi, etteivät tuonelan portit voisi voittaa Hänen omiaan (Matt. 16:18), Hän ei tarkoittanut, että Hänen opetuslastensa tehtävänä olisi hyökätä saatanaa ja hänen valtakuntaansa vastaan tarkoituksena perustaa maan päälle oma valtakunta. Tuonelassa (kreikaksi hades) oli kaksi osastoa: toisessa jumalattomat joutuivat kärsimään odottaessaan tuomion päivää; toisessa vanhurskaat odottivat vapautustaan levossa (Luukas 16:20-31). Jeesuksen ylösnousemuksessa vangitut vapautettiin ja he pääsivät Jeesuksen mukana taivaaseen odottamaan tämän maailmanajan päättymistä. Tällä hetkellä Herrassa nukkuvat uskovat ovat Hänen läsnäolossaan (2.Kor.5:8); heidän ei tarvitse enää odottaa tuonelassa (Hadeksessa). Toisin sanoen, tuonelan portit eivät voi estää uskovien ylösnousemusta. Ja tuo ylösnousemus on Valtakunnan evankeliumin suuri toivo.
Kun Jeesus tulee takaisin, ne, jotka nukkuvat Kristuksessa, herätetään katoamattomina ja heidät nostetaan yläilmoihin Herraansa vastaan. Ne, jotka ovat elossa, muuttuvat katoavaisuudesta katoamattomuuteen yhdessä näiden kanssa:
Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme
tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan
pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä
heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla
Herran kanssa.(1.Tess.4:15-17)
Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,
ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät.
Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.
Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä
hamaan taivaan ääreen.(Mark. 13:24-27)
Tässä puhutaan tapahtumasta, jota kutsutaan Kristuksen ruumiin "ylöstempaukseksi", jonka Matteus vahvistaa (24:29-31).
Maailma tulee näkemään, miten Jeesus tulee noutamaan pyhänsä maailmasta ja se saa tuntea Hänen vihansa:
Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja
aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin
vereksi,
ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri
tuuli sitä pudistaa,
ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja
saaret siirtyivät sijoiltansa.
Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat
ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät
hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"(Ilm.6:12-17) Tämän tapahtuman jälkeen pyhät saavat olla Herran kanssa sillä aikaa, kun Hän kaataa vihansa maljan anti-Kristukseksi kutsutun miehen johtaman saatanallisen maailmanjärjestyksen päälle. "Hyvä uutinen" eli evankeliumi on se, että Herran opetuslapset eivät joudu kärsimään vihaa, vaikka saatammekin joutua kärsimään ahdistusta tässä maailmassa uskomme takia:
Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme
Jeesuksen Kristuksen kautta,
joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä
hänen kanssaan.(1. Tess. 5:9-10)Nämä jakeet ovat sopusoinnussa Matteuksen 24:29-31, Markuksen 13:24-27 ja Ilmestyskirjan 6:12-7:17 kanssa. Lue kaikki nämä raamatunkohdat yhdessä, niiden varsinaisessa asiayhteydessä, saadaksesi todellisen kuvan siitä, miten Herra tempaa omansa yläilmoihin itseään vastaan. Silloin "tulee sisälle pakanain täysi luku" (Room. 11:25) ja Jumala vie päätökseen luonnollista Israelia koskevan suunnitelmansa (Ilm. 7:1-8).
Oikeaan aikaan Herra tulee takaisin pyhiensä kanssa tuhoamaan anti-Kristuksen armeijat; Sen jälkeen Hän pystyttää näkyvän valtakuntansa maan päälle:
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut sanoen: "Katso, Herra tulee
tuhannen tuhansine pyhinensä
tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomista teoistansa, joita he
jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset
ovat häntä vastaan puhuneet".(Juud.1:14-15)
Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka
hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa.
Totisesti amen.Ilm.1:7)
Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan
nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.
Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua,
ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse,
ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on
Jumalan Sana.
Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina
valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.
Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on
kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan
kiivauden viinikuurnan.
Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: "Kuningasten Kuningas ja herrain
Herra."
Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille
keskitaivaalla lentäville linnuille: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle
syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä
niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että
suurten".
Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa
hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan.
Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt
ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne,
jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen,
joka tulikiveä palaa.
Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan;
ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.(Ilm.19:11-21)
Tämä kauhistuttava näky kertoo Jumalan vihasta kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät notkista polviaan alamaisina Hänen oikeutetulle kuninkuudelleen. Jumalan vihan kohteeksi ei joudu kukaan, joka on ottanut Herran kutsun vastaan.
Ihmiset yrittävät paeta maailmasta tietämättä, että sen ongelmat johtuvat saatanan hallinnosta. Tuo pakeneminen voi tapahtua huumeiden, alkoholin, seksin, itsemurhan, jopa uskonnon muodossa. Ihmiset eivät tiedä, että he voivat paeta uskomalla Jeesukseen Kristukseen, joka antaa täydellisen rauhan uskollisille alamaisilleen. Mutta koska kirkot ja seurakunnat eivät julista täyttä valtakunnan evankeliumia, monet pitävät pelastusta vain tulevaisuutta koskevana taruna. Monet tulevat Kristuksen luo vain saadakseen "palovakuutuksen", mutta heillä ei ole voimaa pysyä valtakunnassa. Tästä Jeesus puhuu vertauksessaan kylväjästä:
Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän
vertauksilla:
"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja
tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut
kosteutta.
Ja osa putosi orjantappurain sekaan, orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat
sen.
Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan
hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne
esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat,
eivät ymmärtäisi.
Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja
ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla
vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen
hetkellä luopuvat.
Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan
tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää
hedelmää.
Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen
vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
(Luuk.8:4-15)
Olkoon meillä silmät nähdä, että tämä oli "Jumalan valtakunnan salaisuus". Monet astuvat sisälle valtakuntaan iloisina ja ovat innoissaan sen siunauksista jonkin aikaa, mutta eivät pysy sisällä. Niin kauan kuin he pysyvät valtakunnassa, he ovat pelastettuja.
Valtakunta tulee toteutumaan näkyvästi Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisena maanpäällisenä hallituskautena. Hän perustaa valtakuntansa ja palkitsee pyhänsä heidän ennen ylösnousemusta valtakunnan hyväksi tekemänsä työn perusteella. Tällä tavoin Hän osoittaa maan kansoille, miten vanhurskaan hallinnon pitäisi toimia. Hänen vanhurskas hallintonsa hallitsee rautaisella valtikalla ja oikeus toteutuu ilman kompromisseja.
Tämä Jumalan Pojalle annettu lupaus sisältyy Psalmin 2:7-12 profetiaan:
Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun
omiksesi.
Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen
vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.Jeesuksen hallituksen aikana kansakunnat ovat voimattomia vastustamaan Häntä, sillä saatana -- kansojen pettäjä ja tämän maailmanjärjestyksen hallitsija -- on sidottu tuhannen vuoden ajan.
Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet
kädessään.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja
sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei
hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet;
sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. (Ilm. 20:1-3) Jokaisen todellisen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen suuri toivo on nousta iankaikkiseen elämään uudessa kuolemattomassa ruumiissa ja saada hallita kaikkivaltiaan kuninkaansa kanssa maan kansoja, ensin siihen saakka kunnes Jumala uudistaa kaiken ja sitten iankaikkisesti.
Mutta taistelu ei ole ohi vielä tuhatvuotisen valtakunnan lopussakaan. Sillä saatana päästetään koettelemaan niiden sydämiä, jotka tottelivat valtakunnan lakia pelosta, mutta eivät kuitenkaan rakasta kuningasta, vaan vihoittelevat hänen hallintoaan vastaan:
Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,
ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia,
kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.
Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun
kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.
Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös
peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.
Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja
taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet
tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne
kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen
järvi.
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
(Ilm.20:7-15)Kun nuo tuhat vuotta ovat kuluneet, Jumalan valtakunnan iankaikkinen vaihe ihmisten osalta on juuri alkanut. Valtakunta on ollut, on nyt, ja tulee aina olemaan, iankaikkinen. Mutta me olemme vasta astuneet tuon iankaikkisen valtakunnan portille. Se mitä on edessä, on todella ihmeellistä.
Jumalan valtakunta hallitsee voitokkaana kansoja, ja sitten Jumala uudistaa luomakuntansa siksi, mitä se oli ennen Lusiferin ja Aatamin lankeemusta. Emme tiedä tarkkaan, mitä silloin tapahtuu tähdissä ja planeetoissa. Sen sijaan meille on kerrottu, että Jumala siirtää valtaistuimensa taivaasta maahan ja asuu iankaikkisesti kansansa kanssa uudessa taivaassa ja uudessa maassa:
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan
tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten
keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala
itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole
enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen
on mennyt."
Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi:
Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan
janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva
minun poikani.
Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja
velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä
järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."(Ilm.21:1-8)
Uusi maa syntyy, kun tämä nykyinen maa uudistuu tulen kautta, joka tuhoaa kaiken turmeltuneen (2. Piet.3:10-12).
Johanneksen etuoikeutena oli saada nähdä Jumalan valtakunnan lopullinen toteutuminen maan päällä:
Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen
temppeli, ja Karitsa.
Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee
sen, ja sen lamppu on Karitsa.
Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne
kunniansa.
Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä
valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.
Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan
ja Karitsan valtaistuimesta.
Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi
kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen
tervehtymiseksi.
Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä
oleva,
ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä
Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
Ja hän sanoi minulle; "Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain
henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian
tapahtuman pitää.
Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista
vaarin!"
Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja
nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän
minulle näytti.
Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi,
profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin;
kumartaen rukoile Jumalaa".
Ja hän sanoi minulle: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on
lähellä.
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon
edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä,
pyhittyköön edelleen.
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen
tekojensa mukaan.
Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja
he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!(Ilm.21:22-22:14)On edelleen olemassa kansakuntia, mutta ne muodostuvat pelastetuista, jotka vievät iankaikkiselle Jumalalle ja Hänen Pojalleen lahjoja ja astuvat sisään kaupunkiin ja astuvat sieltä ulos.
Jumalan valtakunnan evankeliumi sisältää sekä ajallisia että hengellisiä siunauksia uskollisille alamaisilleen. Iankaikkinen elämämme ei tule olemaan joutilasta, vaan hedelmällistä Kuninkaan ja Isän Jumalan palveluksessa toimimista. Maa tulee olemaan se paratiisi, joksi se oli suunniteltukin jo maailmaa luotaessa. Kestettyään pahuutta ja ahdistusta Jumalan ihmiset ovat nyt onnellisia saadessaan pitää huolta Herran vainioista, jotka tuottavat helposti runsaan sadon pelastetuille kansoille.
Sata- tai kaksisataaluvulta alkaen kristityt ovat käyttäneet itsestään nimitystä "seurakunta" tai "kirkko". Olemme tottuneet tähän ymmärtämättä miten tähän käytäntöön on tultu ja miksi.
Kirkko-sanaa käytetään tarkoittamaan mm. kristittyjen yhteisöä eli seurakuntaa (kreikan ja latinan ekklesia). Ekklesia tarkoittaa "uloskutsuttuja". "Kirkko"-sana taas otettiin käyttöön latinan sanasta kyriakon kuvaamaan sitä kehittyvää hierarkkista järjestelmää, joka kehittyi aikanaan roomalaiskatoliseksi kirkoksi.
Encyclopaedia Britannica toteaa:
Kreikankielen sanaa ekklesia...käytettiin alunperin antiikin aikana
kaupunkilaisten virallisesta kokouksesta. Vanhan Testamentin
kreikankielisessä käännöksessä Septuagintassa (100- ja 200-luvuilta e.Kr)
sanaa ekklesia käytetään juutalaisen kansan yleisistä kokouksista,
varsinkin uskonnollisessa tarkoituksessa, esim. lain kuulemista varten (esim. 5.
Moos.9:10,18:16). Uudessa Testamentissa sitä käytetään tarkoittamaan kaikkien
maailman uskovien muodostamaa ruumista (esim. Matt.16:18), kaikkia tietyllä
alueella asuvia uskovia (esim. Ap.t.5:11) ja myös tietyssä kodissa kokoontuvaa
seurakuntaa, siis "kotiseurakuntaa" (esim. Room.16:5).
On väärin käyttää kirkko-sanaa tarkoittamaan ekklesiaa. Kirkko-sana tulee latinan sanasta kyriakon (kreikaksi kuriakos) eli "Herralle kuuluva" (1. Kor.11:20; Ilm.1:10). Se ei tarkoita samaa kuin ekklesia. Jopa latinalaisessa Vulgatassa käytetään latinankielistä sanaa ecclesia.
Vaikka ekklesia saattaakin tarkoittaa kaikkia Kristuksen "uloskutsumia" tai uloskutsuttujen muodostamia itsenäisiä seurakuntia, se ei voi mitenkään tarkoittaa uskonnollista järjestelmää. Kyriakon tai "kirkko" on kuitenkin teologinen järjestelmä, joka toimii ammattimaisella tasolla. Siihen sisältyy jako papistoon ja maallikoihin. Tavallinen kansa erotetaan papistosta, joka toimii Jumalan puhemiehinä. (On myös väärin käyttää seurakunta-sanaa tällaisessa merkityksessä. Suom.huom.)
Useimmat, jotka eivät kuulu korkeakirkollisiin kirkkoihin ja seurakuntiin (kuten roomalaiskatoliseen, anglikaaniseen, luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon) sanovat, etteivät heidän pastorinsa ole pappeja. Kuitenkin he toteuttavat jakoa pappeihin ja maallikoihin käyttämällä pastoreistaan hierarkkisia uskonnollisia nimityksiä ja titteleitä. Jotkut pastorit käyttävät papillista vaatetusta, joka puhuu yhtä selvää kieltä kuin sanat: "Minä olen pappi: sinä olet maallikko". Myös pastori-sanan käyttö on epäilyttävää. Sananmukaisesti kreikan sana poimen ja vastaava latinan pastores tarkoittavat "paimenet". Mutta koska latina oli roomalaiskatolisen luopiokirkon virallinen kieli, pastores-sanaa käytettiin paavinkirkon papeista. Ei ole tarkoitus tehdä suurta numeroa siitä, jos joku haluaa käyttää pastori-sanaa. Edellä esitetty vain auttaa meitä ymmärtämään paremmin.
Todellisessa ekklesiassa kaikki jäsenet ovat tasa-arvoisia Herran edessä, vaikka monella onkin Jumalan antamia lahjoja toimia apostoleina, profeettoina, evankelistoina, paimenina ja opettajina (Ef.4:11), joiden tulee toimia tehtävässään pelkästään rakkaudesta. He saattavat saada kunnioitusta tai tukea palvelustyöstään, mutta heidän on parempi tehdä työtä omilla käsillään, niin etteivät he ole taakaksi toisille (1.Tess.4:11). Ammattipapit saarnaavat usein vain sellaista, mikä on ihmisten mieleen tai takaa heidän taloudellisen toimeentulonsa.
Seuraavina vuosisatoina vähitellen maailmaa yhä enemmän hallitseva hierarkkinen jäjestelmä omaksui käyttöönsä kyriakon-sanan tarkoittamaan omia seurakuntiaan ja kristillisiä "synagoogiaan" tai kokouspaikkojaan, joita kutsuttiin "kirkoiksi", "katedraaleiksi", "kappeleiksi", "pyhäköiksi" jne.
(Sana "pyhäkkö", jota käytetään myös ei-katolisissa kirkoissa tarkoittamaan tilaa, jossa seurakunta kokoontuu, tarkoittaa pyhää paikkaa, tai paikkaa, jossa Jumala asuu. Sitä käytettiin heprealaisen temppelin kaikkein pyhimmästä. Raamatussa sanotaan kuitenkin, että jokainen Jeesukseen uskova on Jumalan temppeli; Hän ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä [Ap.t.17:24;1.Kor.3:16].)
Tällä tavoin ekklesia on otettu tarkoittamaan kirkkoja ja seurakuntia, joiden johtajat hallitsevat seurakuntalaistensa elämää pappeihin ja maallikoihin jakavassa järjestelmässä. Alun perin tämä tapahtui roomalaiskatolisen kirkon paavillisen järjestelmän säilyttämiseksi. Se siirtyi myöhemmin protestanttisiin uskontoihin uskonpuhdistuksen aikana. Vielä nykyäänkin sanaa käytetään viittaamaan Kristuksen ruumiiseen, mikä on väärin. Samoin sellaisten sanojen kuin "piispa", "pastori", "saarnata" ja monien muiden samantapaisten sanojen käyttö ei perustu kreikankieliseen Uuteen Testamenttiin, vaan roomalaiskatolisen luopiokirkon uskonnolliseen järjestelmään.
Tässä ei ole varsinaisesti kysymys semantiikasta, vaan ihmisten pitämisestä alamaisina hierarkkisissa uskonnollisissa järjestelmissä. Totuus valkenee meille kuitenkin, kun tutkimme Raamattua ahkerasti.
Tämän varhaisen luopumuksen takia lähes kaikissa kirkoissa opetetaan, että joko Jeesus loi "kirkon"/"seurakunnan" Israelin tilalle tai Israelin lisäksi erillisenä yksikkönä. Molemmat käsitykset perustuvat siihen virheelliseen olettamukseen, että "kirkkoa" tai "seurakuntaa" tarvitaan toimimaan Jumalan puhemiehenä Israelin sijasta sen uskottomuuden takia. Totuus on kuitenkin se, että kaikki sekä "Vanhassa" että "Uudessa" Testamentissa olevat Jumalan antamat lupaukset on annettu vain Israelille, ja kaikki Jeesukseen uskovat ovat noiden lupausten perillisiä kansallisuudestaan riippumatta.
Yleisesti otaksutaan, että Jeesuksen seuraajilla "Uusi Testamentti" korvaa "Vanhan Testamentin". "Testamentiksi" käännetty sana on diatheke, joka tarkoittaa "sopimusta". Erityisesti roomalaiskatolinen kirkko on vaikuttanut siihen, että on syntynyt Raamatun kokoamiseen liittyvä ongelma. Esiintyy sekaannusta sen suhteen, mitä tarkoitetaan "Vanhalla Testamentilla" ja "Uudella Testamentilla" suhteessa Vanhaan Liittoon ja Uuteen Liittoon.
Raamattu ei jakaudu muuten "Vanhaan Testamenttiin" ja "Uuteen Testamenttiin" kuin varhaisen luopio-"kirkon" keksintönä. Ei ole olemassa eri testamentteja. On ainoastaan Jumalan Sana, joka on annettu Hänen profeettojensa kautta, jotka kirjoittivat ennen Israelin Messiaan tuloa ja Hänen apostoliensa ja profeettojensa kautta, jotka kirjoittivat Israelin Messiaan tulon jälkeen. On yksi Todistus, joka koostuu kaikista profeetallisista kirjoituksista, jotka on annettu Israelille -- Jeesuksen Kristuksen (Yeshua Ha Mashiach) Todistus, joka puhui Hänestä ennen Hänen tuloaan (ennen Messiaan tuloa syntyneet kirjoitukset) ja kertoi Hänen elämästään ja opetuksistaan Hänen tulonsa jälkeen (Messiaan tulon jälkeiset kirjoitukset).
"Kirkko" erotti nämä kaksi ryhmää toisistaan nimittäen ne "Vanhaksi Testamentiksi" ja "Uudeksi Testamentiksi" ja opetti sitten, että niissä on kysymys kahdesta eri liitosta kahden eri kansan kanssa.
Vaikka "testamentti" tarkoittaakin "sopimusta", oli väärin erottaa ne profeetalliset kirjoitukset, jotka syntyivät ennen Messiaan tuloa niistä profeetallisista kirjoituksista, jotka syntyivät Messiaan tulon jälkeen ja kutsua niitä "Vanhaksi Testamentiksi" ja "Uudeksi Testamentiksi". Tämähän tarkoitti sitä, että kaikki ennen Messiaan tuloa syntyneet kirjoitukset olisivat mitätöityneet Messiaan solmiessa uuden liiton veressään. Kuitenkin vain Mooseksen Israelille antamat lait menettivät lainvoimaisuutensa. Mutta se ei koske Jumalan Aabrahamin kanssa alun perin tekemää liittoa eikä muita "Vanhan Testamentin" kirjoituksia.
Ennen Messiaan tuloa syntyneet kirjoitukset sisälsivät monia liittoja, joita Jumala teki eri ihmisten (Aatamin ja Eevan, Nooan, Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja muiden, mm. Haagarin ja hänen poikansa Ismaelin kanssa, jotka eivät olleet israelilaisia [1.Moos.17:20]). Siten nk. "Vanha Testamentti" on todellisuudessa kertomus monista Jumalan ja ihmisten välillä solmituista liitoista. Kaikki ne oli tehty erityisesti noiden henkilöiden kanssa. Mooseksessa tehty Vanha liitto ja Jeesuksessa solmittu Uusi liitto solmittiin nimenomaan Israelin kansan kanssa. Vanha liitto sinetöitiin pitämällä laki uskon kautta. Uusi liitto Israelin huoneen kanssa sinetöitiin Messiaan verellä.
Kaikki, jotka tulevat Hänen tykönsä, astuvat Hänen Aabrahamin kanssa tekemäänsä liittoon. Israelin kanssa Mooseksen kautta solmittu Vanha liitto on menettänyt lainvoiman ja sen tilalle on tullut Jeesuksen veressä solmittu Uusi liitto. Siten ennen Messiasta syntyneistä kirjoituksista ainoastaan syntiuhrilait ja seremonialait eivät koske tämän päivän Uskovaa Israelia, ne viittasivat tulevaan Messiaaseen. Kun Messiaassa sitten aikanaan täyttyivät nuo lait, niitä ei pitänyt enää soveltaa uskolliseen Israeliin. Erottava väliseinä revittiin alas ja pakanat kutsuttiin astumaan uuteen liittoon Israelin kanssa.
Aabrahamin kanssa solmitun liiton sivuuttaminen on virhe, joka on haitannut kristittyjen hengellistä kehitystä jo vuosisatojen ajan. Uusi liitto ei korvannut Aabrahamin kanssa solmittua liittoa, vaan täydensi sen. Tarkemmin sanoen se täytti sen. Ja se koski Israelia, ei "kirkkoa".
Järkyttääkö tällainen opetus sinua? Niin, mitä kirjoitukset tästä kaikesta sanovatkaan?
Jeesuksen sanoessa apostoleilleen "Viimeisellä ehtoollisellaan" "tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan" Hän täytti Jeremian profetian, joka koski Jumalan tulevaisuudessa ....Israelin kanssa solmimaa uutta liittoa:
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon
kanssa uuden liiton;
en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä
tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat
rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.
Vaan tämä on se liitto, jonka minä tein Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua,
sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä;
ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.(Jer.31:31-33) Tämä profetia toteutui Jeesuksen tullessa ensimmäisen kerran. Se ei koske ainoastaan Israelin kansaa, vaan myös Juudan heimoa. Tämä yksityiskohta merkitsee sitä, ettei sitä ole tarkoitettu koskemaan jotakin itseään "kirkoksi" kutsuvaa, joka olisi korvannut tai olisi luotu Israelin lisäksi. Tämän vahvistavat myös Messiaan tulon jälkeiset kirjoitukset, varsinkin heprealaisille Kristukseen uskoville kirjoitetut. Kirjoittaja toteaa puhuessaan Jeesuksesta, Israelin täydellisestä ylipapista:
Mutta tämä taas on saanut niin paljon jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton
välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.
Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.
Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen
Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton,
en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä
tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet
minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra.
Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen,
sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja
niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra';
sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.
Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä."
Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä
vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.(Hebr.8:6-13)
Se Vanha liitto, josta tässä puhutaan oli liitto, jonka Jumala teki Israelin kanssa Mooseksen kautta ja Mooseksen kautta annetut lait. Tuohon liittoon kuuluivat eläinuhrit, jotka eivät voineet poistaa kokonaan kansan tekemiä syntejä. Ne olivat Kristukseen viittaavia esikuvia. Uusi liitto on täydellisempi ja perustuu Jeesuksen vuodatettuun vereen. Sekä Vanha että Uusi liitto solmittiin "Israelin huoneen" kanssa. Siten epätäydellinen korvattiin täydellisellä Israelin hyväksi. Tässä ei ole mitään puhetta "kirkosta" tai "seurakunnasta".
Jumalan Aabrahamin kanssa solmima liitto on edelleen voimassa; vain Mooseksen kautta tehty liitto siltä osin kuin se koski syntiuhreja ja lait, joiden tarkoituksena oli pitää Israel erillään muista kansoista, eivät enää ole voimassa.
Vaikka uhreja koskevat Mooseksen lait ja muut asiat, joiden tarkoituksena oli osoittaa vanhurskautta Jumalan edessä, eivät olekaan enää voimassa, pysyy Jumalan Aabrahamin kanssa solmima liitto voimassa Israelin kautta ja kantaa aina Jeesuksen opetuslapsiin saakka. Tämäkin on osa evankeliumia: olemme Kristuksen kanssaperillisiä, kuten uskon isälle Aabrahamille luvattiin. Tämä vahvistetaan Messiaan tulon jälkeisissä kirjoituksissa:
samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?
Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti
se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat
siunatuiksi".
Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia, sillä
kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna
lain kirjassa, niin että hän sen tekee".
Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska
"vanhurskas on elävä uskosta".
Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä".
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän
edestämme -- sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" --
että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin
uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
Veljet, minä puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua
testamenttia eikä siihen mitään lisätä.
Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja
siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka
on Kristus.(Gal.3:6-16)Siten me emme astu Mooseksen liittoon, vaan Aabrahamin liittoon. Mooseksen solmiman liiton tarkoituksena oli pitää Israel erillään muista kansoista, kunnes Messias tulisi. Uskomalla Messiaaseen, Jeesukseen, muiden kansojen uskovat sulautuvat yhteen uskollisen Israelin kanssa niin, että Jumala on tehnyt kahdesta kansasta yhden itselleen omistetun kansan (Ef.2:15). Myöhemmin Israelin kanssa Mooseksen kautta tehty liitto ei kumonnut Jumalan liittoa uskovan Aabrahamin kanssa:
Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan
kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen
mitättömäksi.
Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta
Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta.(Gal.3:17-18)
Kenelle lupaus paremmasta liitosta annettiin? Israelille. Kuitenkin kaikki, jotka tulevat Kristuksen luo uskossa, olkoot Israeliin tai muihin kansoihin syntyneitä, ovat uskovan Israelin välittämän Aabrahamin liiton perillisiä:
Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne
pukeneet.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä
eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä,
perillisiä lupauksen mukaan. (Gal.3:26-29)Jumala julisti evankeliumin Aabrahamille ennenkuin se toteutui -- että Aabrahamissa kaikki kansat tulisivat siunatuiksi (Gal. 3:8). Jesaja puhui profeetallisesti Messiaalle ja sanoi, että Hän tulisi olemaan kansojen valo:
hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen
Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain
valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.(Jes.49:6) Nähdessään Herran pienokaisena temppelissä, Simeon toisti Jesajan sanat:
sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi,
jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä,
valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille".
(Luuk.2:30-32)Jeesus on kansojen valkeus Israelin Messiaana. Hän tuli murtamaan erottavan väliseinän Israelin ja muiden kansojen välillä:
Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet
ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen
mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi --
että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta
ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa;
mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana,
päässeet lähelle Kristuksen veressä.
Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan
väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen
itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen
itsensä kautta vihollisuuden.
Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka
lähellä olivat;
sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä hengessä Isän tykö.
Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia
ja Jumalan perhettä,
apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.
(Ef.2:11-20)Ilman Kristusta pakanakansat ovat Israelin kansanyhteisön ulkopuolella ja samalla myös lupauksen liittojen ulkopuolella. Kristuksessa ne on liitetty Israelin kansanyhteisöön ja pääsevät niin osallisiksi Jumalan ja Israelin välillä solmittuihin liittoihin. Tämä salaisuus on ollut kätkettynä vuosisatojen ajan;
jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on
annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan,
sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta
joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä,
joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän
salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.(Kol.1:25-27) Niin pyhä on totuus siitä, että Jumala on Israelissa tehnyt kunniakseen kahdesta kansasta yhden, että Paavali tuomitsee ne, jotka yrittäisivät pystyttää jälleen Kristuksen uhrin kautta alasrevittyä väliseinää:
Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli
herättänyt suurta paheksumista.
Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt
yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään
peläten ympärileikattuja,
ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän
ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan,
sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat
pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan
juutalaisten tapoja?"
Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;
mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta
Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme
vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule
vanhurskaaksi lain teoista.(Gal.2:11-16)
Alusta asti saatana on yrittänyt tehdä tyhjäksi sen, mitä Kristus on tehnyt. Se yritti työntää kiilan Israelin ja pakanakansojen välille keksimiensä väärien opetusten avulla, joissa ne käsitetään toisistaan erillisiksi.
Roomalaiskatolinen kirkko on osoittautunut täydelliseksi aseeksi suunnitelman toteuttajana. Rooman sotilasmahtia hyväksikäyttämällä tuo uskonnollinen järjestelmä -- kristillispakanallinen hierarkkinen hybridikirkko -- sai kuninkaat ja heidän alamaisensa uskomaan, että Jumalan valtakunta oli tullut Kristuksen sijaisena maan päällä itseään pitävän Rooman paavin kautta. Sen johtajat väittivät, ettei Israel ollut enää Jumalan lupausten perillinen, vaan sen sijaan "kirkko".
Siten "kirkko" työnsi kiilaa yhä syvempään Israelin ja muiden kansojen välille vainojen ja veristen pogromien avulla, jotka suitsuavat yhä.
Vaikka Jumala on pystynytkin säilyttämään yksilöitä—jopa johtajia—uskonnollisissa järjestelmissä, tosiasia on, että nuo järjestelmät ovat ryövänneet itselleen uskovalle Israelille annetut lupaukset. Ne eivät julista täyttä evankeliumia, vaan lukevat itselleen kuuluviksi palkinnot ja lupaukset ulkopuolella Israelin. Näin tehdessään ne leikkaavat kuulijoiltaan pois siunaukset.
Tuntuu tuskalliselta sanoa näin. Tunnen ihania ihmisiä, jotka ovat pastoreita kirkoissa, joita tarkoitan. En halua kyseenalaistaa heidän rakkauttaan Herraa kohtaan. He ovat itse harhaopetuksen uhreja, koska heidät on koulutettu tiettyjen teologisten järjestelmien mukaisesti. Tiedän, että sanani haavoittavat heitä. En voi sanoa muuta kuin, että olen siitä pahoillani. Mutta kun tulin ymmärtämään nämä asiat, minusta tuntui samalta kuin silloin kun roomalaiskatolisen kirkon -- jota rakastin -- todellinen luonne paljastui minulle kolmekymmentäseitsemän vuotta sitten. Luovuin siitä, mitä rakastin, Hänen vuokseen, jota rakastin vielä enemmän.
On selvää, ettei näiden asioiden tietäminen ketään pelasta. Me pelastumme armosta. Pelastumme uskomalla Jumalan Messiaaseen. Ja meidän on pidettävä armosta pelastuneina tosi veljiämme Kristuksessa, vaikka he vielä kuuluvatkin tyytyväisinä kirkkoihin, joiden pastorit voivat olla mitä suurimmassa määrin harhassa. Samoin meidän tulee pitää pelastettuina sellaisia pastoreita, jotka tekevät työtä rakkaudesta Jumalan laumaa kohtaan. Emme saa ylpistyä, niinkuin tieto usein saa aikaan. Silmämme saattavat aueta nyt, mutta ne ovat olleet sitä ennen liiankin kauan suljetut. Olkaamme armollisia niitä kohtaan, jotka eivät tällä hetkellä ymmärrä näitä totuuksia. Jotkut saattavat vastustaa loppuun saakka -- kunnes heidät heitetään ulos heidän synagoogistaan, joita nykyään kutsutaan kirkoiksi. Myös jotkut pastorit heitetään ulos omista seurakunnistaan, kun he alkavat todella julistaa totuutta.
Saatana on onnistunut niin hyvin pystyttämään jälleen erottavan väliseinän uskovan Israelin ja muiden uskovien välille kirkon kautta, että jotkut väittävät jopa, etteivät Jeesuksen sanat olleet tarkoitetut "kirkolle/seurakunnalle".
He ajattelevat, että koska Herra viittasi opetuksessaan lakiin, se oli tarkoitettu vain Israelille. Ja koska laki ei ollut enää voimassa, hänen opetuksensa ei koske "kirkkoa/seurakuntaa". He olettavat, että koska Israel pelastui lain noudattamisen kautta, "kirkko/seurakunta" taas pelastuu vain vakuuttamalla uskovansa Jeesukseen. He ovat tulkinneet väärin armon merkityksen, eivätkä ole ymmärtäneet, että armo tuli Israelin osaksi lain kautta. Näin he ovat laatineet pelastuksen saavuttamiseksi vääränlaisen evankeliumin.
Meidän on esitettävä tämä hyvin tärkeä totuus selkeästi: ihminen ei voi tehdä mitään ansaitakseen pelastuksen. Pelastus tulee uskon kautta armosta, ja se on Jumalan lahja (Ef.2:4-10). Mutta Hänen uskonsa on kaikkien niiden saatavilla, jotka etsivät totuutta vilpittömällä sydämellä.
Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.
Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle
mieleen.
Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä,
Jumala hylkää.
(Ps.51:17-19)Monet keskittyvät siihen ajatukseen, että ihmisen sydän on hyvin turmeltunut, ja että siitä ei voida löytää mitään hyvää. Ja onkin totta, että monet raamatunkohdat puhuvat ihmissydämen petollisuudesta. Mutta koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, hänessä on kuitenkin myös hyvyyttä, vaikka hyvyys ei sinänsä voikaan häntä pelastaa. Jopa Jeesus itse myönsi, että ihmissydän saattoi olla hyvä. Selittäessään vertausta kylväjästä Hän sanoi:
Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen
vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. (Luuk.8:15)
Ketä meidän siis pitäisi uskoa? Jeesusta vai jotakin teologista järjestelmää? Pitäisikö meidän ojentaa Herraa?
Me pelastumme Jumalan armosta, emme omien tekojemme takia. Mutta se, miten vastaanotamme Jumalan armon, paljastaa sydämemme tilan. Emme ole robotteja, jotka pakotetaan vastoin tahtoamme Jumalan valtakuntaan. Meillä on kyky valita Kristus tai hylätä hänet. Muuten ei meidän puoleltamme voisi olla olemassa rakkautta taivaallista Isäämme ja Jeesusta kohtaan. Rakkaus edellyttää tahtomista. Ja Jumala haluaa meidän rakastavan Häntä kaikesta sydämestämme, sielustamme, voimastamme ja mielestämme.
On tärkeää, että ymmärrämme, ettei Jumalan armo ainoana tienä pelastukseen koske ainoastaan "Uuden Testamentin" uskovia, vaan myös "Vanhan Testamentin" Israelia. Ei Israelkaan milloinkaan pelastunut lain noudattamisen kautta; Jumalan armo on aina Aatamin luomisesta lähtien ollut ydinasia siinä, miten Jumala on toiminut suhteessaan ihmiseen. Moraalilaki annettiin Jumalan armon ilmauksena osoittamaan ihmiselle, mitä Jumala häneltä vaati, jotta ihminen voisi olla yhteydessä Jumalaan. Se ei ole koskaan ollut tie pelastukseen.
Todelliseen uskoon sisältyy halu totella Jumalan moraalilakia, joka on pidettävä uskomalla siihen, mitä se meille opettaa: että me olemme Jumalan tekoa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa tekemään hyviä tekoja, joissa Jumala on määrännyt meidät vaeltamaan. Kukaan ei voi rikkoa Jumalan käskyjä ja väittää rakastavansa Jumalaa.
Jeesus sanoi: "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni."(Joh.14:15)
Jotkut sanovat: "Mutta Jeesus ei puhunutkaan seurakunnalle/kirkolle, vaan ainoastaan Israelille". Mutta mitä Hän sanoikaan heti näiden sanojen jälkeen?
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän
kanssanne iankaikkisesti,
totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne
häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.
Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä
elän, niin tekin saatte elää.
Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä
teissä.
Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka
minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni
hänelle."(Joh.14:15-21)
"Kirkko/seurakunta" haluaa vaatia itselleen Pyhän Hengen, mutta se ei halua kantaa sitä vastuuta, jota tuo siunaus edellyttää. Kenelle Lohduttaja—Pyhä Henki—on lähetetty? Israelille vai "kirkolle/seurakunnalle"? Meidän on valittava joko tai.
Itse asiassa on oikein sanoa, että Pyhä Henki annettiin Israelille ja että Herran sanat on tarkoitettu vain Israelille. Sillä me kaikki olemme uskon kautta Israel, jos meidät on kastettu Uuteen Liittoon, joka oli luvattu Israelille. Siten kaikki "Uuden Testamentin" kirjoitukset on tarkoitettu uskovalle Israelille eikä sille uskonnolliselle luopiojärjestelmälle, joka tunnetaan "kirkon/seurakunnan" nimellä.
Jumalan taloudessa ei ole mitään sellaista kuin "kirkko" (tai "seurakunta" silloin kun se tarkoittaa samaa). Kaikki nykyiset kirkot ovat luopiojärjestelmän jälkeläisiä, vaikka ne olisivat etääntyneet siitä miten kauas tahansa. Niin kauan kuin ne pitävät itseään jonakin muuna kuin Aabrahamin liittoon kuuluvana ja Israelista erillisenä ihmisryhmänä, ne ovat harhassa. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki yksilöt kaikissa noissa kirkoissa eivät olisi pelastuneita, tai että he eivät rakasta Jumalaa. Se vain tarkoittaa sitä, että heille ei ole opetettu oikein sitä, keitä he ovat Kristuksessa. Jumala ei luonut mitään uutta yksikköä Israelin tilalle; eikä Hän luonut myöskään mitään uutta luomusta Israelin lisäksi. On vain uskova Israel.
Ennenkuin kahteen eri liittoon tai eri armotalouskausiin uskovat heittävät ensimmäiset kivensä pyydän, että he kuuntelevat loppuun, mitä sanottavaa minulla on.
Kaikki, jotka pelastuisivat, olivatpa he juutalaisia tai kristittyjä, kuuluvat yhteen ja samaan Aabrahamille annettuun lupaukseen uskovien ryhmään.
Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja
siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka
on Kristus.
Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan
kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen
mitättömäksi.
Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta.
Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta.
Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan
siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin
enkelien kautta, välimiehen kädellä.(Gal.3:16-19)Kun sanon, että on vain Israel, en tarkoita sitä, että "kirkko" tai "seurakunta" olisi tullut Israelin sijalle. Tarkoitan, että kaikki uskovat, olkoot syntyneet luonnollisen Israelin jälkeläisinä tai muiden kansojen jälkeläisinä, kasvavat samassa puussa, joka on Israel.
Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin
ovat myös oksat.
Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu,
olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi
öljypuun mehevästä juuresta,
niin älä ylpeile oksien rinnalla, mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan
kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitetiin pois, että minut oksastettaisiin".
Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole
ylpeä, vaan pelkää.
Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan,
mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin
hakataan pois.
Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala
on voimallinen oksastamaan ne jälleen.
Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa
oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat
oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!
Sillä minä en tahdo, veljet ettette olisi oman viisautenne varassa -- pitää teitä
tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus --
hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva
pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."
(Room.11:16-27)
Lue tämä raamatunkohta huolellisesti. Tulet huomaamaan, ettei ole kahta puuta, vaan yksi. Jumala ei luonut uutta puuta nimeltä "kirkko" tai "seurakunta", vaan oksasti yhteen puuhun, Israeliin (ei luonnolliseen Israeliin, vaan uskolliseen Israeliin) kaikki ne, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja tottelevat Hänen käskyjään uskossa.
Emme ole minkään "kirkon" jäseniä. Me olemme Israelin jäseniä uskon kautta.
"Korvausteologia" on hirveä eksytys. Se kerskailee luonnollisia oksia vastaan. Se väittää, että Jumala on Kristuksen tultua toteuttanut kokonaan suunnitelmansa Israelin suhteen, että Hän on korvannut Israelin "kirkolla", jota sanaa ei edes ole alkuperäisessä kreikankielisessä osassa Raamattua. Kuten olemme aikaisemmin todenneet, kreikan sana ekklesia tarkoittaa "uloskutsuttuja". Israel kutsuttiin kansojen joukosta esittämään evankeliumi maailmalle. Siksi Paavali kutsuu Israelin uskollisia armosta valituiksi (Room. 11:5). Tätä sanontaa kuulee usein sovellettavan nk. "kirkkoon", mutta sitä käytettiin alunperin Israelin uskovasta jäännöksestä. Jos Paavali puhui Israelista armosta valittuina sellaisena aikana, jolloin "kirkko" tai "seurakunta" jo toimi, miksi tuosta käsityksestä on luovuttu?
Saatanan viha Jumalan kansaa kohtaan on saanut sen suunnittelemaan uskonnollisen järjestelmän, joka sekoittaisi Kristuksen luo tulevien ajatukset ja hämärtäisi heidän ymmärryksensä niiden suurten lupausten suhteen, jotka heille on annettu, jos he ovat uskollisia.
Kun Jeesus tuli, Hän sanoi rakentavansa ekklesian sille uskolle, jonka Pietari ilmaisi sanoessaan, että Jeesus oli Kristus, elävän Jumalan Poika (Matt. 16:15-20). Jeesus ei aikonut rakentaa jotain uutta nimeltä "kirkko". Hän kutsui Israelia jälleen ulos, tällä kertaa Hänen uuden veriliittonsa perustalle rakennettavaksi.
Pietari ymmärsi Herran palvelutehtävän vanhojen Israelille annettujen profetioiden valossa. Apostolit muodostivat uloskutsuttujen perustuksen ja Pietari edusti heitä.
Heprealaiskirjeen 8:8-13:sta luimme, että Kristuksen veressä solmitussa liitossa toteutuu Jeremian Israelille lausuma profetia; tuossa profetiassa ei puhuttu jostain muusta, tulevasta ihmisryhmästä, jota kutsutaan "kirkoksi" tai "seurakunnaksi".
Etkö ole vieläkään vakuuttunut tästä? Uskotko yhä, että "kirkko" tai "seurakunta" on Israelista erillään oleva Kristuksen morsian? Entä jos tulet huomaamaan, ettei "kirkko" tai "seurakunta" ole Kristuksen morsian Jumalan sanan mukaan?
Eli mitä kirjoitukset sanovatkaan tästä?
Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä
seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän
sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän
kapungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
ja siinä oli Jumalan kirkkaus: sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen,
niinkuin kristallinkirkas kivi;
siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla
kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten
kahdentoista sukukunnan nimet;
idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja
lännessä kolme porttia.
Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista
apostolin kaksitoista nimeä.
Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin
ja sen porit ja sen muurin.
Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän
mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus
ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan
mukaan, ja joka on enkelin mitta.
Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan
lasin kaltaista.
Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä:
ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli,
yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä: kukin portti oli yhdestä helmestä;
ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.(Ilm.21:9-21)
Jumalan kaupungin, Uuden Jerusalemin paljastetaan olevan Karitsan (Jeesuksen Kristuksen) morsian, josta kaikki pyhät pääsevät osallisiksi. Päinvastoin kuin yleisesti opetetaan, "kirkko"/"seurakunta" ei ole Kristuksen morsian. Aivan samoin kuin Jeesuksen pakanakansoista tulleet opetuslapset oksastetaan uskovaan Israeliin, samoin he saavat olla osa Kristuksen morsianta yhdessä luonnollisen Israelin uskollisten kanssa, jotka elivät joko ennen Jeesuksen tuloa maan päälle tai sen jälkeen.
Tietenkään konkreettinen kaupunki—aine, josta se on valmistettu—ei ole Kristuksen morsian; Kristuksen morsiamen muodostavat kaupungin asukkaat, uskollinen Israel, jota tässä elämässä kutsutaan Kristuksen ruumiiksi.
Ei ole olemassa Kristuksen ruumista, jota kutsutaan "kirkoksi"/"seurakunnaksi". Kristuksen ruumis on uskova Israel; se on aina ollut ja tulee aina olemaan uskova Israel. Herralla on vain yksi morsian. Hän ei ole kihlautunut kahden morsiamen kanssa—aivan varmasti Hän ei ole moniavioinen!
Pysähtykäämme nyt tässä tekemään kertakaikkinen loppu myytistä, jonka mukaan "pyhä Pietari" vartioisi "helmiportteja". Israelin kahdentoista sukukunnan nimet ovat porteissa; perustuksissa on kahdentoista apostolin nimet, jotka olivat kaikki israelilaisia. "Kirkkoa"/"seurakuntaa" ei mainita Kristuksen morsiameksi. Emme näe paavien tai minkään muunkaan sellaisen uskonnollisen järjestelmän johtajien nimiä, joita myöhempinä vuosisatoina alettiin kutsua "kirkoksi"/"seurakunnaksi".
Kristus ei tullut vain pelastaakseen meidät taivaaseen, vaan että me Hänen kauttansa saisimme iankaikkisen perinnön Aabrahamin kanssa. Tuo perintö tarkoittaa tulevaa maata, ei taivasta. Me astumme siihen ylösnousseissa fyysisissä ruumiissamme, emme ruumiittomina henkiolentoina.
Monilla kristityillä on se virheellinen käsitys, että he menevät kuoleman jälkeen taivaaseen elääkseen siellä eteeristä elämää tekemättä mitään, viettäen aikansa yhdessäoloon Jumalan, enkelien ja muiden pyhien kanssa. Mutta perintömme pitää sisällään paljon muutakin.
Meidät on adoptoitu Jumalan perheeseen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Siten me olemme Jumalan valtakunnan kanssaperillisiä, jos pysymme uskossa emmekä luovuta ahdistuksissa tai kiusauksissa.
Uskollisuutemme palkitaan iankaikkisella elämällä hedelmällisessä työssä Luojamme palveluksessa, jonka rakkaus meitä kohtaan ilmenee Hänen uhrissaan, jonka Hän antoi meidän syntiemme sovitukseksi.
Evankeliumi vaatii meitä laskemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena olemisen kustannukset. Meitä ei kehoteta "ottamaan vastaan Jeesus" ja antamaan asian jäädä siihen. Meidän on maksettava hinta:
Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille:
"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja
veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan
kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi,
etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi,
kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä
sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?
Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän
ensin istu ja pidä neuvoa kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka
tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella?
Ja ellei kykene, niin hän toisen vielä ollessa kaukana lähettää hänen luoksensa
lähettiläät hieromaan rauhaa.
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun
opetuslapseni.
Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?
Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se
kuulkoon!"(Luuk.14:25-35)Vaikka meidän ei pidä kirjaimellisesti vihatakaan ketään, Herra sanoi mielipiteensä: emme voi rakastaa ketään -- emme edes omaa elämäämme -- enemmän kuin rakastamme Häntä, muuten emme kelpaa hänen opetuslapsikseen. Hänen rakastamisensa saattaa maksaa meille perheemme, ystävämme, kotimme, työpaikkamme ja jopa elämämme. Se saattaa maksaa myös "kirkko"/"seurakunta"yhteyden. Ellemme ole valmiit luopumaan kaikista näistä, emme ole kelvollisia; Hän sanoo, ettemme voi olla Hänen opetuslapsiaan.
Jeesusta eivät kiinnosta penseät, jotka väittävät uskovansa Häneen, mutta eivät elä Hänen käskyjensä mukaan (Ilm.3:16). Kaikki, jotka tulevat Hänen tykönsä totuudessa ovat Hänen opetuslapsiaan, eli ne, jotka laittavat elämänsä Herransa tahdon mukaiseen kuriin ja kantavat hedelmää:
Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka
kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää
itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa
paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja
ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä
tahdotte, ja te saatte sen.
Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun
opetuslapsikseni.
Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää
minun rakkaudessani.
Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä
olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi
täydelliseksi.
Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne niinkuin minä olen teitä
rakastanut.
Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystävänsä
edestä.
Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.(Joh.15:1-14)
Älä anna pettää itseäsi Jumalan "ehdottomaksi rakkaudeksi" kutsutulla typistetyllä "evankeliumilla", joka antaa ymmärtää, että voimme elää niinkuin haluamme, jopa synnissä. Jumalan rakkaus oli siinä mielessä ehdotonta, että Hän lähetti Poikansa kuolemaan koko maailman syntien edestä ilman että maailmalla oli siihen mitään osaa tai että se olisi osannut pyytää sitä. Kun me vielä olimme syntisiä Kristus kuoli puolestamme (Room.5:8). Me emme voi ansaita Hänen pelastuslahjaansa. Mutta tuohon pelastukseen astumiselle on asetettu ehdot, samoin Jumalan rakkaudessa pysymiselle ja Hänen valtakuntansa perimiselle. Ellei tämä olisi totta, niin miksi Jeesus olisi puhunut edellä lukemamme sanat? Ja miksi Messiaan tulon jälkeiset kirjoitukset korostavat niiden asioiden tärkeyttä, jotka ovat tarpeen periäksemme iankaikkisen elämän ellemme voi tehdä itse asialle mitään? Tässä ei ole kysymys siitä, että voisimme tehdä jotain "ansaitaksemme" pelastuksen; tässä on kysymys Jumalan sanasta.
Jumala loi meille oman tahdon. Eräs vakava harhaoppi opettaa, että ihminen ei pysty itse vastaamaan evankeliumin kutsuun -- ettei hän voi edes valita Kristusta; vaan että Kristus valitsee hänet. Tämän perustelemiseksi käytetään kohtaa Joh.15:16:sta, jossa Jeesus sanoo: "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät". Mutta mitä sanookaan jae kokonaisuudessaan?
Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te
menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä
ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.(Joh.15:16) Tämä on suoraa jatkoa tätä edelliselle lainaukselle, jossa meitä kehotetaan kantamaan hedelmää tai muuten olemme vaarassa tulla leikatuiksi ja poltetuiksi kuivien oksien kanssa niinkuin kävi uskottomalle Israelille.Tätä Paavali tarkoitti sanoessaan: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." (Room.8:1)
Pelastus maksaa: itsemme kieltämisen, ristimme ottamisen ja Jeesuksen seuraamisen (tottelemisen). Ellemme tee näitä asioita, emme voi olla Hänen opetuslapsiaan. Ellemme ole Hänen opetuslapsiaan, emme voi periä taivaan valtakuntaa.
Mitä tulee tahtoomme, Jumala ei ole luonut meitä roboteiksi. Hän haluaa, että ihmiset rakastaisivat häntä koko sydämestään. Uudestisyntymätön sydän on tosin kuollut, mutta evankeliumia julistettaessa Pyhä Henki vahvistaa sen, ja se saa puolestaan ne sydämet, jotka kaipaavat totuutta ja vanhurskautta, vastaamaan siihen parannuksenteolla ja tottelevaisuudella. Muussa tapauksessa Jumalan olisi mahdoton saada rakkautta ihmiseltä.
Niille, jotka sanovat, ettei heillä ollut mitään osuutta vastatessaan evankeliumin kutsuun, haluaisin tehdä kysymyksen "Rakastatko sinä Jumalaa?" Jos hän vastaa myöntävästi, voimme kysyä edelleen "Mistä tiedät sen?" Niin, miten kukaan voi todellakaan tietää rakastavansa Jumalaa, jos hän kieltää voivansa rakastaa Jumalaa edes Pyhän Hengen vaikutuksesta?
Ei Pyhä Henki saa meissä aikaan rakkautta Jumalaa kohtaan. Ei Hän myöskään saa meitä tekemään sitä, mikä on oikein; Hän ainoastaan näyttää meille synnin ja rohkaisee meitä tekemään vanhurskaan ratkaisun. Miten muuten Hän enää voisi sallia meidän tekevän syntiä; emmehän siinä tapauksessa tekisi koskaan enää syntiä. Kuitenkin lankeamme syntiin. Ja jokainen, joka väittää ettei hän tee syntiä, tekee Jumalasta valehtelijan (1.Joh.1:10). Meillä on vapaa tahto.
Jos haluamme Jumalan valtakunnan ilmenevän meissä tämän lyhyen maanpäällisen elämämme aikana, meidän täytyy totella Kristusta. Se tarkoittaa, että meidän täytyy totella Raamattua. Ja miten voimme tehdä sen, ellemme tiedä siitä muuta kuin sen, mitä toiset sanovat sen sanovan? Meidän jokaisen on tutkittava Raamattua osoittautuaksemme sellaiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä ja joka oikein jakelee totuuden sanaa (2.Tim.2:15).
Koetelkaa myös nämä kirjoittamani sanat Jumalan sanan valossa. Mutta älkää koetelko niitä muiden ihmisten kirjoitusten avulla. On monia taitavia Raamatun manipuloijia, jotka saavat sen sanomaan mitä he itse haluavat. Älkää luottako minuun tai kehenkään muuhun ihmiseen; luottakaa Pyhään Henkeen, joka antaa ymmärryksen näissä asioissa sitä mukaa kuin koettelemme niitä Raamatun sanalla.
Kun Jeesuksen opetuslapset kokoontuivat yhteen, he kokoontuivat kodeissa. He olivat "uloskutsuttuja" -- eivät ainoastaan uloskutsuttuja muista kansoista, vaan myös uskottomasta Israelista. He ymmärsivät, että Kristuksen ruumis on perhe. Perheen kokoontumiset oli tarkoitettu vain perheenjäsenille ellei ei-uskovia kutsuttu sitä varten, että heille todistettaisiin. Uskovat eivät tehneet kyselytutkimuksia yhteisönsä jäsenille saadakseen selville, mitä ihmiset halusivat kuulla, mitä tarpeita heillä oli tai mitkä ohjelmat sopisivat heidän tarpeisiinsa. Heillä ei ollut psykologista sielunhoitoa eikä mystiikkaa.
Uskovat kävivät kuitenkin edelleen synagoogissa todistaakseen juutalaisille ryhmänä. He jatkoivat tuota toimintaa, kunnes heidät heitettiin ulos synagoogista.
Tällä hetkellä uskova Israel on ollut pappisjohtoisen kristillisyyden vankina viimeiset 1700 vuotta aivan kuten se oli ollut rabbiinijuutalaisuuden vankina ennen Messiaan tuloa. Pappisjohtoinen kristillisyys muistuttaa monessa suhteessa rabbiinien johtamaa juutalaisuutta. Rabbiinien jäännös seurasi Messiasta hänen tultuaan. Suurin osa heistä torjui hänet. Pappien jäännös yrittää olla uskollinen Herralle. Suurin osa heistä ei sitä tee. Ja suurin osa molemmista ryhmistä on tehnyt Raamatun sanan tyhjäksi Jumalan Israelin elämässä traditioidensa takia. Jos puhutaan kahdesta eri ryhmästä, ne ovat juutalaisuus ja kristillisyys, ei uskollinen Israel. Monetkaan tämän hetken kristillisistä johtajista eivät käsitä, miten suuri sija traditioilla on heidän uskomusjärjestelmissään.
Kirkot ovat täynnään kaskujen kerrontaa ja psykohöpinää Jumalan Sanan sijasta; ohjelmia opetuslapseuden sijasta; viihdettä palvonnan sijasta. Mutta pitäisikö meidän ihmetellä sitä, että on ajauduttu luopumukseen, kun ajatellaan sitä, että kirkon juuret ovat luopumuksessa?
Näillä sivuilla ei ole mitään "uutta ilmestystietoa", joka ei sisälly Raamattuun. Sen sijaan on kysymys Raamatun sisältämän tiedon paremmasta ymmärtämisestä.
Varmasti monet muutkin ovat löytäneet nämä totuudet. Ehkä monet messiaanisten seurakuntien jäsenet ovat ymmärtäneet ne, vaikka useimmat heistä eivät pidäkään raamatullista kristillisyyttä raamatullisen juutalaisuuden jatkona. (Oikeastaan ei ole olemassa "raamatullisen kristillisyyden" tai "raamatullisen juutalaisuuden" käsitteitä. On ainoastaan pyhille kerran annettu usko.) Monet messiaaniset seurakunnat sulattavat rabbiinisen juutalaisuuden ja kristinuskon yhteen ja pystyttävät siten uudelleen erottavan väliseinän. He uskovat, että Jumalalla on kaksi tapaa kohdata kansansa: toinen israelilaista syntyperää oleville ja toinen uskon kautta Jeesukseen Messiaaseen Israeliin oksastetuille. He haluavat meidän uskovan, että he ovat meidän opettajiamme luonnollisen perintönsä kautta. He eivät kuitenkaan tarjoa pelkästään tosi uskoa, vaan rabbiinijuutalaisuuden kristillistä haaraa, niin että jotkut jopa vaativat lain pitämistä, varsinkin luonnollisilta israelilaisilta.
On sallittua asettua lain alle voittaakseen lain alla olevat Kristukselle, kuten Paavali teki (1.Kor.9:19-23). Mutta se onkin lain pitämisen äärimmäinen raja. Kristukselle kuuluvina pysykäämme Hänen veriliitossaan yhtenä kansana.
Olen varma siitä, että monet, jotka lukevat tätä, joutuvat hälytystilaan. Heistä tuntuu, kuin kaiken sen perustus, mihin he ovat uskoneet sen jälkeen, kun heistä tuli Kristukselle kuuluvia, olisi otettu heiltä pois. Siltä minustakin tuntui, kun tulin tietämään totuuden roomalaiskatolisuudesta. Sillä hetkellä päätin lähteä tuosta mukavasta paikasta -- mukavuudella tarkoitan miellyttäviä pappeja ja helppoja rituaaleja. Tiesin, etten voinut jäädä sinne ja olla uskollinen Herralle, koska olin tullut tietämään totuuden.
Nyt muutamien mieleen saattaa nousta kysymys, pitäisikö heidän lähteä kirkoistaan/seurakunnistaan ja luopua niiden tarjoamasta mukavuudesta. He rakastavat seurakuntalaisiaan. He tietävät, että pelastus on Jeesuksessa, ei siinä kirkossa/seurakunnassa, missä käydään. He rakastavat pastoreitaan niinkuin oikein onkin. Heidän ei pitäisi unohtaa niitä Jumalan todellisia palvelijoita, jotka ovat tehneet työtä kirkoissa/seurakunnissa kaikkina vuosisatoina -- jotkut yhä tänäänkin. Mutta he tietävät myös, että kirkko/seurakuntajärjestelmä on osa maailman uskonnollista järjestelmää, sen erilaisia ilmentymiä, joita pahimmillaan johtaa itse saatana ja jotka parhaimmillaankin ovat hänen vaikutuksensa alaisia.
Mielestäni jokaisen on päätettävä itse mitä tehdä, ellei hänen kirkkonsa/seurakuntansa ole luopunut jo liian kauas. Kuitenkin niiden, jotka tietävät totuuden, pitäisi muuttaa mukanaolonsa tarkoitus vastaanottajasta totuuden jakajaksi. Meidän tulisi suhtautua kirkkoihin/seurakuntiin samoin kuin Herran apostolit suhtautuivat synagoogiin. Samanaikaisesti olisi käsitettävä, että vain harvoilla niihin kuuluvilla on aitoa uskoa Herraan ja osoitettava Kristuksen rakkautta kaikkia kohtaan
Emme saisi kuitenkaan olla niin naiiveja, että olettaisimme olevamme tervetulleita. Kirkoissa/seurakunnissa vallitsee ryhmähenki; ne antavat turvallisuuden tunteen; ne ovat ihania paikkoja. Niissä on myös monia ihania veljiä ja sisaria. Mutta Kristuksen seuraamisen hinta on olla valmis luopumaan jopa omasta elämästään Hänen takiaan. En kuitenkaan kehota veljiäni tekemään enempää, kuin olen itse tehnyt. Tiedän sen tuskan, kun joutuu eroon rakkaistaan
Rehellisesti sanoen sinun ei tarvitse lähteä kirkostasi tai seurakunnastasi; kun vain kerrot karun totuuden, sinut varmasti ohjataan ulos.
Saat olla varma siitä, että useimmat kirkot/seurakunnat sanovat, että olemme itse luopioita, kadotettuja -- että vihaamme kristittyjä ja kristillisyyttä; he varoittavat toisia meistä, että olemme kultti ja että heidän olisi pysyteltävä meistä erossa. He vaativat meitä näyttämään tutkintomme, aivan samoin kuin Israelin uskonnolliset johtajat vaativat Herraa ja Hänen opetuslapsiaan osoittamaan, millä auktoriteetilla he opettivat. Kaikilla kristillisten uskontokuntien teologeilla on teologiset tutkinnot, eivätkä he kuitenkaan voi olla yksimielisiä siitä mikä on totuus. Mutta he hyväksyvät silti toinen toisensa, erityisesti erotuksena meistä, koska heillä on sama uskonnollinen henki. He ovat sijoittaneet paljon uskonnolliseen järjestelmäänsä eivätkä he halua nähdä sen olevan uhattuna.
Sen sijaan he EIVÄT vertaa sanomaamme Raamatun sanaan, eivät ainakaan esittämättä kommentaarejaan ja teologisia teesejään, jotka tukevat heidän ennakko-olettamuksiaan.
Pyhittäkäämme siitä huolimatta Herra Jumala sydämissämme ja olkaamme aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka tiedustelee toivomme perustusta, kuitenkin nöyrinä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon; niin että, vaikka he puhuvat meistä ikäänkuin olisimme pahantekijöitä, he joutuisivat häpeämään vääriä syytöksiään koskien hyvää vaellustamme Kristuksessa (vrt. 1.Piet. 3:15-16).
LOPPUSANAT
Herra sai yllätettyä minut. En tiennyt etukäteen, että sanoisin tämän kaiken. Luulin tietäväni, mitä tulisin sanomaan, kun aloitin tämän artikkelin.
Kun minulle selvisi totuus roomalaiskatolisuudesta vuonna 1964, luulin, että olin päässyt vapauteen harhauskosta—ikäänkuin olisin päässyt pimeydestä valkeuteen yhdessä hetkessä. Se oli liikuttavaa. Ymmärrän nyt, että pääsin vain sysipimeästä vähemmän pimeään, vaikka uskonnollisen järjestelmän piirissä ollessani olinkin vielä pimeässä. En tarkoita, että olisin ollut pimeässä koskien pelastustani Kristuksessa, vaan mitä todella tarkoittaa olla Israeliin kuuluva Kristuksen ruumiin jäsenenä.
Tämä tieto on avannut aivan uuden ymmärryksen Jumalan sanaan. Kaikki "kirkkoon/seurakuntaan" uskomiseen perustuvat teologiset järjestelmät ovat saaneet lentää ulos ikkunasta. Samoin saavat kyytiä kaikki muutkin "ismit" kuten kalvinismi, arminiolaisuus, usko eri liittoihin ja armotalouskausiin. Ne ovat myrkkyä.
Vaikka se ei lupaakaan minulle muuta kuin loppumatonta tutkimusta, tiedostan sen, että minun on ajateltava uudestaan kaikki tähän asti kirjoittamani.
En olisi alunperin halunnut kirjoittaa tätä. Siirsin sitä aina yhä tuonnemmas, kunnes en voinut siirtää sitä enää. Minun oli pakko kirjoittaa tämä.
Miksi nyt? Uskon sen johtuvan siitä, että elämme juuri nyt viimeisiä aikoja, ja Herra puhdistaa omiaan voidakseen tuoda meidät esiin ilman tahraa tai ryppyä (Ef.5:27). Puhdistusprosessi kiihtyy sitä mukaa, kuin julistamme typistämätöntä, oikeaa evankeliumia.